Miten meillä syödään osa 1. Lapset
Multa kysyttiin että mitä me Nestorin kanssa syödään. Koska mulla tavallaan on nämä ruokajutut muutenkin nyt erityisesti tapetilla, ajattelin nyt tehdä ihan kunnon postaukset sekä lasten ruokailusta, varsinkin Nestorin, sekä mun ruoista ensi kerralla. Ehkä joku saa vähän ideoita vauvaruokailuun vaikkei mulla mitään erityisiä kikkoja olekaan.
Mikin ruokailusta mulla ei ole mitään erikoista kerrottavaa. Itseasiassa mä olen vähän laiskistunut Mikin syömisten suhteen koska poika on ollut viime kuukausina todella nirso. Lopulta pojan syömiset on osittain ajautunut siihen “syököön mitä syö”-ajatukseen eikä se ole hyvä juttu. Lounaan poika syö eskarissa ja päivällinen me syödään aina yhdessä perheen kesken, ilman kännyköitä tms istutaan pöydän ääreen kerran päivässä. Kaikki syö samaa ruokaa kyllä, en ala tekemään nirsolle joka päivä omaa ruokaa.
Välipala, aamu-ja iltapala ovat lähinnä ollut se ongelma ja poika on selvästi nykyään hiukan sokeririippuvainen, joten yritän tässä pikkuhiljaa parantaa kasvavan nuoren pojan ruokavaliota. Olen jatkuvasti tietoisempi miten paljon murot ja esim lapsille suunnatut jogurtit sisältää sokeria ja lisäaineita. Niitähän se poika eniten söisikin. Varsinkin muroja.
Ostin alkuvuodesta mehulingon, ja sen avulla saan hyvin päivän hedelmät pojalle syötettyä/juotettua. Poika itse toivoo aina mehua ja arvuuttelee aina mitä se sisältää. Eniten teen mehua jossa on porkkanaa, inkivääriä ja appelsiinia. Nyt olen alkanut tekemään hänelle myös smoothieita jotta hän saa tarpeeksi marjojakin ja jotta sokeripommijogurtit korvautuisi terveellisillä smoothieilla. Pikkuhiljaa siis siirrymme terveellisempään. Se päivällinen meillä on ihan perus makaroni-nakkikastike-linjaa salaatin kera. Kyllä meillä valmisruokaakin välillä syödään. Vähemmän kuin ennen, mutta syödään silti. Sekä käydään joskus mäkkärissä.
Lisäksi Miki syö päivittäin tabletteina reilusti D-vitamiinia, maitohappobakteereja sekä omega-3sta.
Nestori aloitti pari kuukautta sitten kiinteät ruoat. Ruokailu on alkanut oikein hyvin. Aamupäivällä hän saa kasvissoseen, päivällä hedelmäsoseen, päivällisellä liha/kala/kanasoseen ja illalla puuroa ja hedelmää/marjaa. Muutoin juo edelleen äidinmaitoa joka aterialla sekä aamulla, yöllä ja illalla. Tavoitteeni olisi jatkaa äidinmaidon antamista ainakin vuoden ikään. Pian pitäisi aloittaa myös aamupuuro, olen vain laiskuuttani antanut vasta pelkkää maitoa aamulla.
Mä teen kasvis-ja lihasoseet kaikki itse. Siitä on toki vähän enemmän vaivaa kuin valmiista mutta enhän itsekään söisi niitä mauttomia valmissoseita, niin miksi en tekisi ruokaa Nestorillekin niinkuin muillekin. Mä en usko että purkista saa kaikkia samoja vitamiineja kuin itsetehdystä, eikä lapsi opi oikean kunnon ruoan makuun. Ne purkkiruoat kaikki haisee ja varmaan maistuu samalle. Uskon että lapsille on paljon parempi syödä itsetehtyä mahdollisimman paljon ja lapsi pysyy terveempänä niin. Joskus kyllä meillä soseissakin turvaudutaan valmiiseen, ei se ole kuitenkaan maailmanloppu.
Teen aina ison kattilallisen vihannessosetta (nykyään riittää soseutus perunanuijalla, paloja saa olla jo ruoassa). Yleensä laitan perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia, bataattia tms, muutamaa eri juttua sekaisin. Soseen pakastan pieniin astioihin, konepestyihin pilttipurkkeihin tai pakastepussiin jonka jäädytän littanaksi ja siitä on helppo katkaista paloja ja sulattaa. Hiukan nykyään jo maustan ruokia. Lisäksi soseutan/pilkon pieneksi lihan jonka pakastan jääpalamuotteihin. Kun palat on jäätynyt, irrotan ne muotista ja siirrän pussissa takaisin pakkaseen. Sieltä sitten sulatan kasvissoseen kanssa pienen lihakuution myös. Toki lihan voisi laittaa suoraan kasvissoseen sekaankin mutta mä tykkään tehdä näin niin makuja saa vähän sekoitella.
Hedelmäsoseet ostan valmiina, tosin varmaan kesällä ja syksyllä tulee itsekin tehtyä, pihassa kasvaa esim raparperia josta saan sosetta tehtyä. Hedelmäsoseita lisään myös iltapuuroon joka yleensä on perus kaurapuuroa. Janojuomana on vesi nokkamukista ja ruoan päälle sitä äidinmaitoa.
Nestori aloitti myös sormiruokailut melkein samaan aikaan kuin soseet. Mun mielestä sormiruokailu heti pienestä on todella hyödyllistä. Hyvää harjoitusta käsille, tekemistä lapselle, lapsi saa itse maistella mitä haluaa ja tutustua paremmin ruokien rakenteeseen. Mielestäni Miki ainakin oppi aikoinaan tosi ajoissa syömään siististi kun heti pienestä sai itse syödä ja sotkea.
Hyviä sormiruokia on suolattomat lasten maissinaksut, suolattomat riisikakut, keitetyt vihannekset, banaani, kurkku, jotkut leivät, kalapalat, riisi, pastat, munakokkeli, oikeastaan hyvin monipuolisesti voi syödä sormin. Viimeksi tein jauhelihakastikkeen ja rakettispagettia josta loput annoin Nestorin syödä itse käsin. Kyllähän se sotkee, mutta antaa sotkea! Meidän Unto ainakin siivoaa tehokkaasti lattiat. Kaupoissa on myös myynnissäruokalappuja jotka on kuin paitoja, hihat ja kaikki.
Yleensä annan Nestorille ensin soseen ja parilla aterialla päivässä soseen jälkeen poika saa jäädä vielä itse käsin syömään. Joskus annan jonkun maissinaksun käteen ensin, sillä saa hyvin nälkää huutavan lapsen kanssa lisäaikaa kun itse lämmittää ruokaa.
Mulla on yksi pienten lasten keittokirja, ja suosittelen sellaisen hankkimista jos tuntuu ettei keksi mitään ruokia. Eiköhän netistäkin löydä hyvin ohjeita. Mulla ainakin ideat loppui tosi nopeasti joten sellainen kirja on ollut kiva. Vaikka mä kyllä kaikkien meidän ruoissa jämähdän tekemään aina samaa… Välillä tulee kyllä kokeiltua uusia juttuja.
Pari kertaa olen jo antanut Nestorille samaa ruokaa kuin mitä me muutkin syödään. Otan vaan ruoasta Nestorin annoksen sivuun ennen kuin lisään muille suolan. Lisäksi haarukalla vähän pilkon. Yllättävän nopeasti poika on oppinut syömään isompiakin paloja, ehkä juuri sormiruokailunkin ansiosta. Toki hammasrivistö suussakin auttaa.
Vielä ainakin toistaiseksi Nestori syö hyvin ja paljon, ja onkin aikas pullea poika. Paras nauttia siitä, näitä kausia nirsoiluineen, minä itse-vaiheineen ym kun vielä tulee…
Hyviä ja helppoja vauvanruoka-, ja miksei isompienkin lasten ruoka-ohjeita saa jakaa kommenteissa!
-Henna-
Meidän 1v neiti syö välillä itse tehtyä ruokaa ja välillä kaupansoseita. Ei ne kaikki soseet musta pahoja oo. Mä alussa tein kaikki ite mut sit vaan iski väsymys/uupumus et päätin et välillä voin antaa valmista.meillä syödään aamupuuro,päiväruoka, välipala, iltaruoka ja iltapuuro , iltavelli ja tietysti maitoa ruokien välissä ja leipä on yks neidin suosikki.näin meillä. Sormiruokailua on kokeiltu hedelmien kanssa.
Toi on ihan totta kanssa. Kyllä mäkin ajattelen että ei pidä ottaa liikaa paineita näistä asioista, jaksamisen mukaan täytyy mennä. Esimerkiksi meillä on Nestorilla kestovaipat käytössä, mutta välillä uuvun pesemään niitä vaippoja, ja tuntuu että ne falskaa kokoajan ym niin sitten vaan suosiolla käytän välillä jonkun aikaa kertiksiä. Ei voi vaatia itseltään liikoja. Lisäksi mun mielestä helpottaa kun ne hedelmäsoseet on edes valmiita niin ei päivän jokaiselle viidelle aterialle tarvitse jotain valmistaa.
Sympatiat nirsoilijan kanssa. Meidän 6v. neiti on kans tosi nirso, välillä on oltu todellakin helisemässä hänen kanssaan. Ja tuota samaa sokeririippuvuutta on havaittavissa, makeat maistuisi pääsääntöisesti aina, ruoka ei niinkään. Olisi kiva kuulla myös tästä, jos sulla on vinkkejä ja että miten te Mikin kanssa olette toimineet. Mä olen ottanut aika ison stressin tästä syömisestä ja siksi siitä on tullut turhan iso numero meidän perheessä. Jotenkin vaan ei hermo meinaa kestää sitä nirsoilua ja venkoilua ruokapöydässä. Pikkusisko 3v. syö toistaiseksi vielä ihan mukavasti, hieman on havaittavissa mallioppimista, toivon, ettei ala samalla lailla nirsoilla kuin isosisko. Täytyisi itse paneutua ruoanlaittoon enemmän ja alkaa vaan tehdä monipuolisemmin, sitä helposti vaan tekee niitä samoja ruokia ja varsinkin niitä, joiden tietää maistuvan. Ja sitten on huono äiti olo. Ehkä se siitä joskus helpottaa, mä oon itsekin ollut nirso lapsi, vaikka mun äiti tekikin monipuolista (ja hyvää!) kotiruokaa, eikä musta kovin nirsoa aikuista ole tullut. 🙂 Miten sitä ei osaa asettua lapsen asemaan ja muistella sitä omaa lapsuutta ja niitä hetkiä, kun istui lautasen ääressä tovin jos toisenkin. 😀
Ihana pieni sormiruokailija kuvissa. <3
Tää taitaa olla mun kolmas/neljäs kommentti, vaikka seurailenkin ahkeraan. Oon aiemminkin kommentoinut siitä, kuinka hyvä mieli sun blogista tulee, teidän koti on niin ihanan värikäs ja hyväntuulinen. 🙂
Mulla ei oikeastaan ole vinkkejä, koska painitaan vieläkin saman ongelman kanssa. Karkkipäivä on vain lauantaisin, ja järkevintähän olisi muut herkutkin vähentää tosi minimiin. Sallin silti jälkiruoan aina päivällisen päälle. Yritän kuitenkin vähentää ns. piilosokerin syöntiä ja aika hyvin se onkin vähentynyt. Mieluummin mysliä kuin muroja, jogurtti sokeritonta esim turkkilaista ja marjoja tai se smoothie.
Meillä on se periaate, että aina pitää ruokaa maistaa, jos pelleilee ja kitisee, joutuu poistumaan 10 minuutin päästä pöydästä ja jää nälkäiseksi. Usein pyydetään ottaa vielä esim kolme isoa lusikallista jotka ottaakin. Jos on jotain tosi erikoista ruokaa niin en pakota kuin maistamaan (nuolaisu kielen kärjellä riittää) ja saa vaikka leivän tilalle, mutta harvoin näin on. Salaattia pitää myös aina ottaa, edes tomaattia josta tykkää ja muita maistaa.
Mulla kanssa mielessä lapsuuden (pakko syödä kaikki) ajat, joten en lähde siihen. Olen myös työn puolesta saanut koulutusta näihin ruokajuttuihin ja oonkin päättänyt että ei tehdä niin isoa numeroa enää ruoasta. Tosin oli aika kun poika söi todella todella huolestuttavan vähän, mutta se on helpottanut nyt. Kuulemma eskarissakin syö paremmin.
Mun mielestä tärkeintä on se, että kaikkea maistaa, edes vähän nuolaisee. Olen myös yrittänyt opettaa että ruokia ei saa haukkua, varsinkaan kylässä. Pojalla kun on niin ikävä tapa oikeen tramaattisesti "hyi yööök!!" haukkua jos ei tykkää…. Hyvä fiilis tulee näin ruoanlaittajan kannalta…
Niin ja kiitos, kiva kuulla. 🙂