Lauantaina
Jotenkin mennyt taas päivä ihan ohi. Mä elän niin sumussa nykyään, että päivät vaan suhahtaa ohi. Se johtuu pitkälti siitä, että ensi viikolla on tiedossa niin isoja juttuja, joiden pitäisi helpottaa mun huolia suuresti. Odotan niitä niin paljon, että on vaikea elää tässä hetkessä.
Elämässä henkilökohtaisella puolella, sekä työn saralla, on sellaisia juttuja, että varmaan joskus kuukausien päästä voin taas vain ihmetellä että miten olen tästä selvinnyt. Nämä syyt ollut myös pitkälti syynä mun blogihiljaisuuteen.
Työssäkin olen taas tilanteessa, jolloin tuntuu ettei oikeasti pysty. Itsellä ei taidot riitä, ja kaikki päätökset ja isot ratkaisut on vain yhden tai muutaman ihmisen päätettävissä. Itse ei voi vaikuttaa, voi vaan jännittää mitä ammatti-ihminen sanoo, ja tyytyä tuohon ratkaisuun.
No joo, onhan tää vähän salaperäistä tämä mun teksti, mutta pointti on nyt se, että blogihiljaisuuteen on taas monta isoa syytä.
Toivottavasti jaksatte täällä silti vielä välillä käydä.
Kyllä tämäkin blogi taas jossain vaiheessa herää, kaikkea aikansa.
Tänään käytiin katsomassa veljen uutta koiranpentua. Niin suloinen pikkuinen bostoninterrieri (olihan se bostoninterrieri…?)-neito ettei tosikaan! Pikkuinen roikkui mun miehen parrassa ja nukkui jokaisen sylissä vuorollaan. Ihana pikkuinen, oikein innolla odotan mitä Unto tulee sanomaan siitä pikku neidosta!
Koirakuumetta en sentään saanut, ei kiitos sitä koiravauva-aikaa enää, kun sitä suunnilleen itki että miten näin söpö voi olla näin kamala, haha!
Meidän oma riiviö on viisastunut tuosta ajasta huomattavasti, mutta mä olen niin masentunut kun ollaan menty yksinoloissa taas takapakkia… Unto alkoi olla jo nätisti yksinään, mutta nyt se repii taas seiniä yksinään… Ei naurata, ei sitten yhtään…
Onneksi ensi viikolla mulla on viikonloppu lomaa, ja ajatuksena karata oman perheen kesken mökille. Pääsee Untokin taas sinne vapaana juoksemaan! Ei sitä kotona pysty nollaamaan päätään, joten onneksi mökille pääsee tänä vuonna jo säiden puolesta aikaisin!
Nyt pitkälleen sohvalle!
-Henna-
Onneksi sinulla on helpotusta luvassa, voimia sinulle oikein isosti.
Voi miten kaunista teillä on bongasin monta ihanaa juttua kuvistasi värikkäät tuolit, ja ne eriväriset naulakot keittössä…ja tilkkupeitto, oletko itse virkannut sen..kaunis… ja oikella olevat pikkukuvat herkkuväreissä 🙂
Nauti ajastasi mökillä, kun sinne menette..aurinkoisia ajatuksia päiviisi 🙂
Joo onneksi sitä pystyy välillä järjestämään vähän nollauspäiviä, ne nollauspäivät on tosin tänä vuonna ollut aika vähissä, ja se kyllä tuntuu pääkopassa…
Kiitos paljon kauniista sanoista! Joo olen virkannut sen itse, mä aina välillä innostun noita värikkäitä peittoja tekemään. Uusin keskeneräinen tekele on tuossa viimeisessä kuvassa laatikossa.:)
Toivotan kovasti sinulle Henna voimia! Nostan hattua kaltaisillesi ihmisille, jotka jaksavat tehdä työtä, joka valtaa pakostakin koko elämän. <3
Kyllä täällä jaksetaan odotella yhtä värikkäimmistä ja ihanimmista blogeista ever eli lepäile rauhassa, blogistania odottaa kyllä 🙂
Kiitos paljon! Ihanasti sanottu, mä saan voimaa näistä kommenteista.:)