Lastenhuoneen inspiraatiota ja sijaisvanhemmuus

Meillä on kotona niin sotkuista että ei hirveästi inspiroi täällä kuvata, mutta kun mulla on kuitenkin asiaa, niin jotain kuviakin piti keksiä. Tässä siis Pinterestistä napattuja lastenhuonekuvia! Eri tyylisiä, joissa jokaisessa on jotain mistä itse tykkään.
Ekassa kuvassa miellyttää rauhallinen värimaailma jota en kuitenkaan meille varmaan koskaan ottaisi. Olisi vain ihanaa joskus saada lapsille vastaavia pellavalakanoita!
Tokassa kuvassa miellyttää kovasti tuo juliste. Mietin jo paikkaa sille, tosin en tiedä yhtään mistä niitä saa.

 Tyttömäisessä huoneessa on ihanat nuo Pompomit ja perhoset!!
Lopuissa kuvissa on jotain samaa tyyliä kuin mitä Mikin huoneeseen tulee.
Mä olen vähän laiska nyt linkkien suhteen, mutta jos joku kaipaa linkkejä näihin kuviin, ne löytyy mun Pinterest-sivuilta kansioista Mikin huone sekä lastenhuone.

Täällä on tapahtunut kaikenlaista viimeisen viikon aikana. Ensin oli se ompelukerho josta jo kerroin. Lauantaina taas vietin päivän Tallinnassa hyvän ystäväni, siskoni ja siskon hyvän ystävän kanssa. Tästä taitaa tulla jo vähän perinne, vuosi sitten olimme samalla porukalla Tallinnassa, ja hauskaa on ollut! 17-vuotias siskoni etsi itselleen “aikuistakkia” ja mä teinitakkia (Eli vihreää parka-takkia, en osaa selittää mikä on aikuistakki, mutta se todella on hyvin aikuismainen jonka sisko löysi!). Saadaan vielä paljon huumoria siitä että ensi vuonna mä täytän 30-vuotta ja sisko 18-vuotta!!
Oli tosi ihana reissu, sää oli ihan mahtava ja Eckerön uusi Finlandia-laiva oli oikein siisti ja viihtyisä verrattuna entisiin.

Jotain kaikista jännintä ja elämää eniten mullistavinta tapahtui eilen. Aloitimme miehen kanssa sijaisvanhemmille tarkoitetun PRIDE-kurssin. Vaikka jo olemmekin vastaanottoperhe, emme ole joutuneet käymään PRIDEa täällä Helsingissä. Nyt käymme sen siksi, koska tavoitteenamme on siirtyä pitkäaikaiseksi sijaisperheeksi. Hui miten jännittävää!
Me ollaan toimittu kohta 4 vuotta vastaanottoperheenä (ent. kriisiperhe) ja varmasti jokaisen lapsen kohdalla (meillä on ollut yli 20 lasta sijoitettuna) sitä jollain tasolla miettii että voisinko ottaa tämän lapsen meille kokonaan jos tulisi tarvetta. Suurinosa palaa kyllä kotiin, mutta kaikkeahan sitä ihminen saa pohtia.

Tänään juttelin kollegani kanssa ja kerroin että olen jotenkin henkisesti kasvanut ihan hirveästi viime vuosina. Olen myös pikkuhiljaa kypsytellyt ajatusta pitkäaikaisesta lapsesta, mutta ajatus on ollut ihan täysin “ehkä vielä joskus mutta ei vielä”. Nyt noin puolivuotta sitten aloin kuitenkin asiasta enempi puhumaan Samille ja sitten kerroin haaveestani töissä. Rakastan työtäni mutta on rankkaa vuosien ja taas vuosien ajan vastaanottaa vieras lapsi ja taas luopua hänestä. Joskus vaihtuvuus on ollut todella nopeaa ja sijoitukset todella lyhyitä ja se on melko rankkaa. Varsinkin Mikille.
Nyt mä olen täynnä iloa kun ajattelen että meille tulisi pitkäaikainen lapsi. Olen täysin valmis siihen. Mies on myös, Mikikin, tosin hän ei vielä täysin ymmärrä miten lopullista se on.
Eilen siis alkoi pitkä ja jännittävä matka, sanoinkin kurssilla että vertaan tätä kurssia ja matkaa raskauteen. Ajatusta kypsytellään ja henkisesti valmistaudutaan tulevaan. Kurssi jatkuu ensi vuoden puolelle, katsotaan muuttuuko mielemme siinä ajassa ja hyväksytäänkö meidät sijaisperheeksi.
Jee, mä olen niin innoissani!:)

-Henna-