Kyllä se aurinko Espanjasta tännekin saapuu

Pieni paluu vielä Espanjaan Instagramin kuvin. Mulla on oikeasti aika ikävä tuonne, mutta jospa se tännekin saapuva kesä helpottaisi tätä ikävää. Meidän koti on ollut vieläkin niin viileä, että ei ihme että sitä lämpöä edelleen kaipaa… Vielä pari päivää sitten lämmitin vielä pönttöuuniakin. Olisko se nyt ollut toistaiseksi viimeinen kerta ennen syksyä?

Toisaalta kaipais jo mökillekin, mutta ensi viikko on täynnä menoja, kerhoa ym niin koitetaan nyt hetki vielä kestää.
Tämä viikko ollaan vietetty Samin lomaa. Remppatahti ei ole enää yhtään samaa kuin aikoinaan lomien aikana, mutta kaikkea pientä ollaan saatu aikaiseksi.
Mikin vanha vaatekaappi sai vihdoin sisäänsä uuden hyllyn, ei tarvitse enää viskoa hyllyttömän kaapin pohjalle vaatteita! Puusavottaa on riittänyt, pitkin pihaa makaavia oksia, risuja ja pölkkyjä raivattu. Ihan hemmetin rasittavaa puuhaa, mutta pakko… Maalaustelineet kasattiin valmiiksi lämpimämpää odottamaan, ehkä sunnuntaina päästäisiin aloittamaan. Tai mies pääsee, mä maalailen tällä kertaa vaan alalaitoja mihin yletyn…

Mun huonekin on edennyt pikkuhiljaa, katon rapsutus on puolivälissä, seinistä tapetit pois ja tasoitusta. Mä uskon että huone valmistuu ennen vauvan syntymää, vaikka kesä tehtäiskin ulkohommia.

Ennen maalailuja ja muita juttuja, on vielä viikonloppuna pari reissua. Huomenna ajellaan Turkuun veljen perheen luo onnittelemaan 2-vuotiasta, sekä tapaamaan heidän uusinta tulokasta, perheen pikkuista vauvaa. Saa nähdä meneekö ihan itkuksi vauvan tapaaminen, tämä elämä kun on ollut yhtä itkua viime aikoina, niin surusta kuin ilosta. Ne hormonit, voi jestas!
Sunnuntaina tehdään kässäkerholaisten kanssa retki Porvooseen! Aivan superhauskaa, yhdessä lankaostoksille, kahville ym!

Mulla on nyt raskaus puolivälissä, siis miten voi jo olla? Närästää, itkettää, hymyilyttää, vauva on aloittanut möyrimiset urakalla, pienet potkut tuntuu jo ja ens viikon ultraa odotan ihan hirveästi. Menikö veikkaus oikein, saadaanko me tyttö? Vai toinen poika sittenkin? Vai ristiikö se mokoma jalkansa ja pakottaa jännäämään loppuun asti?

Life is good!

-Henna-