Kotona jälleen

Suomessa taas.
Hassua miten nykyään mun on jotenkin tosi vaikea palata Espanjasta kotiin. Sää tietysti tosi iso syy, mutta jotenkin se Espanja on sellainen “toinen koti” ja Suomessa kotona on niin kauheasti velvoitteita ja hoidettavaa. Ei sitä lomalöhöilyäkään ikuisesti jaksa, mutta mä niin rakastan säiden lisäksi Espanjassa sitä kulttuuria. Myöhäisiä ravintolaruokailuja, rentoutta, ihmisvilinää, elämää.
Täällä on märkää, kylmää, ketään ei näy missään, Korsossa ei ole mitään kivoja kuppiloita eikä oikein ravintoloitakaan. Ainoastaan paikallisissa pubeissa ihmiset istuu myöhään ja örveltää… Helsingissä toki on ihmisvilinää ja kuppiloita, mutta ei sinne noin vaan mennä joka ilta vaikka junalla hyvin pääseekin. Onhan se eri mennä alakerran kuppilaan syömään itsetehtyjä suussa sulavia macaronseja kuin lähtemällä lähteä junalla Helsinkiin kahville.

Vaikka olo onkin melko alakuloinen palatessa, ja sitä on ekan päivän jotenkin aivan pihalla, niin lopulta sitä kotiutuu taas. Pyykkiä on tullut pestyä isot pinot, mies remontoi, lapset leikkii ja metelöi. Eläimet on onnessaan kun ollaan taas kotona. Arki alkaa rytinällä eikä uskoisi että toissa päivänä oltiin vielä ihan jossain muualla.

Meillä on koti aika kaaoksessa remontin ja pyykkien vuoksi nyt, mutta toisaalta on ihan kivaakin laittaa kotia taas. Suunnitella uutta ja haaveilla pikkuhiljaa valmistuvasta huoneestani. Eilen tajusin että kun vauva syntyy, voisin aloittaa taas kestovaippailut. En meinaan ollenkaan ajatellut sitä että vauvanhuoneesta pääsee suoraan mun huoneen pyykkihuoneeseen, se ovi kun ei juuri nyt ole ollut käytössä. Pääsen helposti siitä huuhtomaan vaipat ja heittämään suoraan koneeseen, joten sen vaivan voisi hyvin jaksaa taas. Inhottaa niin se vaipparoskan määrä mitä tulee taas….

Mun masu on kasvanut hirveästi loman aikana. Nyt se on todella vauvamasu eikä vain turvonnut. Tänään tuli postissa parit äitiyshousut ja huokaisin helpotuksesta! Miten ihanaa ne oli vetäistä jalkaan, kun ei puristanut mistään! Eilen jo heittelinkin pieneksi menneitä vaatteita varastoon, moni vaate jo niin puristaa. Espanjassa vähän harmitti ettei päässyt vaatteita juuri ostamaan, sielä kun on mun lempi vaatekaupat. Muutenkin puodit oli pullollaan tosi pikkuisia ja lyhyitä paitoja ja shortseja, joten eipä se tyyli ollut kyllä mua oikein muutenkaan. 17-vuotias siskoni sen sijaan sai tuliaisiksi vaikka mitä.:) Silti mä nautin tästä masustani nyt jotenkin tosi paljon, mä olen niin monesti haaveillut tästä viime vuosina ettei ahdista yhtään vaikka masu onkin jo nyt näin iso.
Perjantaina mä olenkin jo puolivälissä raskautta, hui!

Ensi viikolla on myös toinen ultra, mua jännittää ihan hirveästi että onko tämä poika vai tyttö. Mulla on niin tyttö ajatuksissani koko ajan, jännä nähdä olenko jälleen oikeassa. Tytölle olisi nimikin jo mielessä, pojallekin keksin yhden etunimen tänään. Vitsi miten tämä on niin kivaa ja jännää ja ihanaa!

Mies ei tosin ole varmasti samaa mieltä, mä olen taas aika hormonihirmu… Itkettää, masentaa, ahdistaa, tätä tää oli kun Mikiäkin odotin… Olen onnellinen ja masentunut samaan aikaan niin sanotusti. Onnellinen, mutta hormonit yrittää estää onnelliset tunteet… Eilen taas sanoin Samille että koita kestää ja vähän hellittää mun kanssa, kun mä en voi mitään mun raivareille…
Voi tätä elämää ja tunnemyrskyjä!

Onneksi saatiin kuitenkin lomalla oikeasti rentoutua ihan täysillä. Teki todella hyvää, vain olla ja haaveilla ja imeä lämpöä, sekä nähdä Samin isää. Koska paikka oli jo ennestään tuttu, ei ollut tavallaan sitä “missä mikäkin on, missä pitää käydä loman aikana”-stressiä. Lähiseudulla vain pyörittiin tutussa ympäristössä, ja se riitti nyt hyvin meille.

Loma on siis onnellisesti takana, ollaan vihdoin terveitä ja sukellettu arkeen täysillä! Kesä kun vielä alkaa niin mikäs tässä ollessa, masua kasvatellessa.

-Henna-