Kodin muutos ja tehdyt remontit osa 2. ulkona

Kirjoittelin aiemmin mitä kaikkea meillä onkaan rempattu sisällä. Nyt on aika kertoa vielä ulkohommat.

Ulkona on vielä paljon enemmän hommaa jäljellä kuin sisällä. Siihen toki vaikuttaa eniten se, että melkeinpä kaikki hommat on sellaisia joita voi tehdä vain keväällä ja kesällä. Lisäksi työt ovat jotenkin niin isoja. Tämä kun on sen verran iso talo, että esimerkiksi talon maalaus ei onnistu ihan yhdessä illassa.

Ensimmäisenä kesänä taidettiin ensihätään pestä pahimpia tageja seiniltä pois. Talo näytti ihan hirveältä, koska se oli niin sotkettu ja ikkunat oli ummessa. Oli jotenkin tosi vaikea päättää mistä aloittaa ensin, koska niin moni asia pitäisi tehdä pian. Talon maalaus ei sinänsä olisi ollut tärkeä vielä, mutta nuo tagit ja graffitit pakottivat tekemään maalauksen mahdollisimman pian. Lisäksi ulko-ovet ja kuistit olivat kamalassa kunnossa. Kuisteissa oli myös koloja lattiassa, joten ne oli melko vaarallisetkin lasten kanssa. Toisaalta piha piti aidata mahdollisimman pian, jotta kutsumattomat vieraat saisi edes joten kuten pidettyä poissa. Myös varastorakennus näytti kaamealta, ja katto oli huonon näköinen.

Jostain piti kuitenkin aloittaa, ja taidettiin aloittaa monesta asiasta samaan aikaan. Ulko-ovet tilasimme Metsänkylän navetalta. Yhdessä ulko-ovessa oli vielä osa ovea jäljellä (toisessa oli pelkät karmit enää) ja sen pohjalta tilasimme samannäköiset ovet. Museovirastolta saimme uuden värityksen oviin, sekä seiniin ja vuorilautoihin. Mustista ovista tuli ruskeat. Meidän pääovi, joka on kaunis pari-ovi, oli onneksi vielä ehjänä. Siitä puuttuu vielä maalaus. Mies asensi kaverinsa kanssa uudet ovet paikoilleen.

Taloa olemme maalanneet pikkuhiljaa monena kesänä. Yksi kesä meillä oli pari viikkoa nosturi lainassa, jotta saimme korkeimmat kohdat maalattua. Tuosta ekan viikon roikuimme ylhäällä aamusta iltaan. Oli aika rankka viikko, Miki joutui pärjätä paljon itsekseen ja mua pelotti ihan hirveästi sielä ylhäällä. Toista viikkoa ei enää jaksettu niin täysillä, mutta onneksi saimme korkeimmat kohdat maalattua. Nyt meillä on ensi kesäksi vielä radan puolella pari pätkää jäljellä maalausta.

Viime kesänä maalaus ei juurikaan edistynyt. Meillä oli pieni vauva, ja Sami keskittyi kuistien korjaukseen. Meillähän oli alunperin ammattilainen palkattuna kuistien korjaukseen, mutta se homma suoraan sanottuna kusi niin pahasti että äijä sai potkut. Lisäksi työ jäi meille, ja saimme korjata tuon “ammattilaisen” jälkiä. Sami vaihtoi kuistin tukihirsiä, veisti itse paksun tukihirren puunrungosta koska mistään ei löytynyt niin isoa hirttä. Vieläkin hämmästelen miten hän osasikin ihan itse. ja nostan kyllä hattua! Kuisteissa on paljon koristeosia joista iso osa piti vaihtaa. Tilasimme koristeista suurimman osan Helsingin erikoishöyläyksestä ja loput Sami veisti kaverinsa kanssa ja laittoi viime kesänä paikalleen. Minä hoidin ystävän kanssa maalaukset. Jotain pientä maalaus ja korjaushommaa on edelleen kuisteissa jäljellä, mutta suurin osa tehty.

Varastorakennus piti maalata tagien vuoksi, tosin sieltäkin on takaseinä vielä maalaamatta. Takaseinä on graffiteja täynnä, ja uusia tulee joka vuosi… Tuntuu siis aika turhauttavalta sitä edes maalata… Varastossa oli ja on edelleen joitain ikkunoita rikki, osa on korjattu. Varaston katto pitäisi paikata paikoin ja pestä.

Lisäksi olemme tietysti paljon hakanneet ja varastoineet polttopuita, rakentaneet aitaa, tehneet purkulavasta pienen portin, rakentaneet tikkaat katolle, istuttaneet pensasaitaa. Meillä on nykyään myös yksi iso kukkapenkki, viljelylaatikoita ja lavoista rakennettu kuisti.

Vielä pitäisi talon katto korjata. Luultavasti ensi keväällä tilaamme jonkun katsomaan katon kunnon. Jos selviämme maalauksella ja pienillä paikkauksilla niin Sami meinaa itse hoitaa koko katon kunnostuksen. (Mikä pelottaa jo valmiiksi, hirveän iso työ ja hurjan korkea katto). Tosiaan varaston katto pitää kunnostaa myös. Saunarakennukseen olemme hakemassa lupia, ja tarkoitus olisi joskus rakentaa pihalle entisen kaltainen pihasauna. Toki harkitsimme sisäsaunaakin, mutta paras ja asiaan kuuluvin sauna olisi pihalla.

Itse piha on täysin hoitamaton. Ensimmäisen kesän seurasin että mitä kaikkea pihaan kasvaa. Sitten olen pähkäillyt mitä teen. Mä olen peukalo keskellä kämmentä puutarhan suhteen, ja kaipaisin niin ammattisuunnittelijaa. Talo kaipaisi salaovia, ja muutenkin koko maa olisi syytä kääntää nurin, eli pari kukkapenkkiä sielä täällä ei auta. Pihan kallioisuus tuo myös omat haasteensa hommaan. Pensaat ja puut ovat ylikasvaneet ja epäsiistit.

Nyt mulla on jonkinlainen ajatus pihasta, mutta edelleenkään en ihan tiedä miten sen toteuttaisi. Eli saas nähdä eteneekö se mihinkään suuntaan ensi kesänä.

Haaveissa on myös oma pieni kanala, se että kaatopaikan näköinen varasto saataisiin joskus järjestykseen ja että pihalle saisi valoja ja kunnon kastelujärjestelmän. Sekä paljon marjoja ja hedelmiä kasvamaan.

Kovin kovin kiitollisia ollaan siitä että ollaan saatu apujakin. Onhan tämä niin iso operaatio. Museovirastolta saimme rahallista tukea kuisteihin, oviin ja ulkomaalaukseen. Ystävät ja sukulaiset ovat olleet joka kesä talkoissa. Enää ei kehdata juurikaan porukkaa pyytää, läheisimmät vaan nakitetaan välillä maalaus ja lastenhoitoavuksi. Kesän parhaita hetkiä on ollut ne, kun porukalla ollaan tehty, syöty hyvin ja saatu hirveästi aikaan. Kummasti se muiden läsnäolo pistää vipinää omiinkin töppösiin. Enemmänkin saisi mielestäni olla tuollaista talkoohenkistä yhdessäoloa nykypäivänä. Mielellään sitä auttaisi toisia vuorotellen.

Hiukan hommissa on tullut takapakkia välillä ilkivallan vuoksi. Rima-aitaa on revitty rikki, seiniä on tagitettu edelleen, verkkoaitaa kaadettu jne. Niinä hetkinä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta luojan kiitos ne on ainakin vielä olleet suht pieniä korjattavia.

Hommaa on siis riittänyt, ja riittää edelleen. En tiedä oltaisko lähdetty tähän jos oltais oikeasti tajuttu työn määrä. Ehkä siis hyvä ettei tiedetty. Toisaalta tämä on kyllä niin ihana koti, että ei voi valittaa. Eikä ole kyllä koskaan tekemisen puutetta!

-Henna-