Kasvihuonetta siivoamassa
Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä! Vaikka olikin vähän pakkasta, mun oli pakko tehdä jotain pihahommia. Se pihanlaitto ja puutarhahommat vaan niin polttelee! Enkä malta odottaa nouseeko viime vuotiset ruusut ja köynnökset ja muut kasvit maasta!
Vaikka tuolla ulkona ei ole nyt kovin kaunista, eikä kovin kauniita kuvia saa otettua, aurinko tuo hyvän mielen. Ensitöikseni siivosin kasvihuoneen, jolla on ensimmäinen talvi takanaan. Näyttää siltä että se on selvinnyt ihmeen hyvin. Pari kertaa jouduttiin tiputella lumia lasikatolta, mutta ehjä se on. Toistaiseksi heitin vain kuivuneet kanervat pois, ja poistin syksyn kurpitsakoristeet. Myös lattia kaipasi harjausta.
Kovasti tekisi mieli jo tuonne jotain sipulikasveja viedä, osaako kukaan sanoa kuinka aikaisin etelässä saa vaikka narsisseja kasvihuoneeseen laittaa? Auringonpaisteessa huone oli kyllä suht lämmin, mutta kestääkö kuitenkaan yöpakkasia vielä… Tulisi vain heti paljon viihtyisämpää kukilla.
En oikein tiedä vielä, mitä aion tuolla kasvattaa. Luultavasti nyt ainakin tomaatteja, ehkä myös chilejä. Jännä myös nähdä säilyikö viime vuotinen viiniköynnös. Olisi ihanaa saada se kiipeämään katossa!
Yritin kovasti saada meidän perheen pojatkin tuonne eväsretkelle, mutta pyh, ei nuo arvosta sellaista… Joten syötiin sitten lämpimät voileivät ja mokkapalat sisällä. Meidän Minni-kissa sentään tuli innoissaan hihnassa ulos tänään. Se oli Minnin tämän kevään toinen ulkoilu. Pian se mouruaa joka päivä ulos, ja sitten varmaan Oliverkin.
Oliver, meidän nuorimmainen kävi muuten kastraatiossa muutama päivä sitten. Se oli kyllä ihme juttu, olin nimittäin varautunut viikon toipilasaikaan sen kanssa. 1,5 tuntia tuo oli naapurissa eläinlääkärissä leikattavana ja heräämässä. Kun haettiin se kotiin, se hyppäsi heti kotona kantohäkistä ja käveli melkein samantein syömään. Siitä asti se on ollut kuin ei missään olisi ollutkaan! Eikä se saanut edes sellaista hankalaa kauluria, kuulemma pojat ei niitä tarvii nykyään. Kyllä meidän Epulla vaan oli vielä muutama vuosi sitten. Eppu ja Minni olivat myös aikoinaan ihan sekaisin monta tuntia kotiintulon jälkeen. Mutta tottakai hyvä näinpäin. Hyvä myös ettei Oliverille tullut mitään traumoja tuosta käynnistä. Vähän nimittäin jännitti, kun Oliver oli meille ekan kerran tullessa niin arka. Sen sijaan se tuntui olevan ihan helpottunu,t nyt kun pääsi meille takaisin kotiin. Joten voin kyllä lämpimästi suositella ottamaan sellaisen aran kulkukissan myös, hyvällä hoidolla niistä kasvaa oikein hyviä kotikissoja.
Että tällainen asiasta viidenteen postaus taas! Onneksi ensi viikolla alkaa maaliskuu, niin voi tosiaan ajatella että se kevät on jo kulman takana. Pian saa kaivaa lenkkarit esiin! ja haravan, ja kevyemmän takin, ikkunapesurin ja ja ja…
-Henna-