Kahvila-asiat etenee
Huh huijaa kun on taas eletty mielenkiintoisia aikoja. Muutaman viikon olen nyt etsinyt tulevaan kahvila-sisustuskauppaamme kahvilayrittäjää. Monta ihanaa ihmistä näin ja haastattelin. Pari totesi jo alkuunsa ettei uskallakaan lähteä tähän mukaan ja pari hyvää vaihtoehtoa sain. Näistä jouduin sitten valitsemaan yhden. Kyllä oli inhottavaa sanoa hyville vaihtoehdoille kiitos mutta ei kiitos, mutta myös kivaa sanoa sille yhdelle, tervetuloa tiimiin!
Näillä näkymin vuoden 2018 elo-syyskuussa aukeaa siis kahvila-puotimme tuohon meidän talon toiseen huoneistoon. Ihan alusta asti blogiani seuranneet ehkä muistaa että asuimme siinä aiemmin. Nyt viimeiset vuodet meillä on tuttu asunut siinä silloin tällöin. Ihan talomme ostosta asti kuitenkin mietin että tänne saisi kivan kahvilan ja sisustuskaupan, ja nyt ne toteutuu!
Kaikki on tapahtunut tässä vähän pikkuhiljaa. Perustin ensin oman puotini. Toiminta on ollut suht pienimuotoista, mutta toki olen jo tovin miettinyt ettei tämä näin toimi kauaa. Ensinnäkin työrauha on olematon ja muiden perheenjäsenten elämää häiritsee kotonamme oleva kauppa. Kukaan ei valita mutta uskon että se häiritsee. Itseäni myös jatkuvasti vaivaa äänekäs perheeni kun meillä on asiakkaita. On vaivaannuttavaa kun asiakkaan aikana lapsi huutaa tai mies komentaa lapsia taustalla. Tässä ollessa myöskään muu perhe ei osaa erottaa työaikaani muusta ajasta.
Toki suunnitelmiin vaikuttaa myös se että tarvitsen isommat tilat ja asiakkaiden iloksi kahvila on hyvä juttu. Eikä vaan siksi, vaan olisihan se kaikenkaikkiaan aika unelma. Puoti-kahvilaan muuttaa myös ystäväni ja yhteistyökumppanini Erika ekopuoti Oranssin Oravansa kanssa. Joten ensi syksystä tilasta tulee aika ihana monen palvelun paikka.
Vaikka tähän muutokseen on vielä aikaa, on tässä myös paljon tekemistäkin ennen sitä. Syksy keskitytään lupa-asioihin ja muihin tylsiin osuuksiin. Keväällä aletaan suunnittelemaan tarkemmin sisustusta, remppaa, logoja, mainoksia… Nestorillekin laitoin päiväkotihakemuksen kevääksi. Jospa siten saisin jatkossa paremmin erotettua työajan ja perheajan. Sekä saisin sitä paljon toivottua työrauhaa. Viimeistään syksyllä Nestorin olisi muutenkin mentävä hoitoon koska työaikani pitenee.
Laitoin tähän postaukseen kuvat ajalta kun asuimme tuolla toisessa huoneistossa. Tilaa on kyllä rempattu sen jälkeen, mutta tuo ihana lattia on entisensä. Meillä on edessä lähinnä keittiön uusiminen ja pientä maalausta ym sitten vuoden päästä. Nämä kuvat otti vuonna 2012 Piia Arnould maaliskuun 2012 Glorian koti-lehteen. Silloin Miki oli niin pikkuinen, 3-vuotias, eli Nestoria hiukan vanhempi.
Siis vitsi mä rakastan noita lattioita! Jos jotain voisin muuttaa niin tänne kotiimmekin tekisin saman käsittelyn lattiaan. Luultavasti vielä joskus teenkin. Nestorin huone kaipaisi jo nyt uutta käsittelyä, joten joskus vielä poistan maalin ja vahaan lattian.
Nyt mä kuitenkin olen lähdössä ihan muihin tunnelmiin. Nimittäin käsityöristeilylle! Koskaan en ole ollut mutta nyt odotan innolla. Varmaan paljon samanhenkistä rentoa porukkaa, kivoja työpajoja ja paljon inspiraatiota tiedossa. Risteilyllä on myös yhteistyökumppaneitani, joten ehkä en ihan 100% ole vapaalla, mutta kukapa yrittäjä olisi. Aina pitää vähän mainostaa ja jakaa käyntikortteja.
Puoti on siis tänään kiinni ja lauantaina avaan klo 12.
Kivaa loppuviikkoa!
-Henna-
Kahvilatyö on rankkaa fyysistä työtä.
Miksi et tekisi ihan itse.
Hymy huulilla koko päivän ja jaloilla iloisesti teputellen.
Asiakkaiden harmaita päiviä piristämässä.
Lykka till.
En ole kahvilatyöntekijä, en osaa leipoa enkä haluaisi tehdä sitä työkseni. Minulla on oma puotini ja se on mun työ.
Kuulostaa ihanalta!
Upeaa, että sinulla on rohkeutta lähteä toteuttamaan unelmiasi <3 Kahvila-myymälästä tulee sinun käsissäsi varmasti hurjan kaunis ja tunnelmallinen! Paljon onnea ja sitkeyttä matkaan!
Kiitos! 🙂 Sitä toivotaan, ja uskon että siitä tulee oikein kiva. Toivotaan että asiakkaatkin tykkää. 🙂