Itseopiskelua
Viime aikoina oon ollut tavallista enempi nenä kiinni kirjassa. Meillä on kirjasto kirjaimellisesti tossa tien toisella puolen, joten kirjastossa tulee ahkeraan käytyä. Mä rakastan kirjoja, ja mun mielestä on ihana viettää ihan aikaakin sielä sohvilla kirjoja selaillen. Alkuun käytiin sielä usein vaan lastenkirjoja hakemassa, mutta nyt oon päässyt taas aikuisten osaston makuun myös. Alkuun lainailin sisustus- ja käsityökirjoja, nyt vähän kaikkea muutakin.
Erityisesti oon viime aikoina lukenut tietty koirien hoito-oppaita. Varsinkin sitä koulutuspuolta. Tällä hetkellä lukemistossa on “Naksutinkoulutusta koiralle”-kirjat. Kuulostaa hyvältä koulutusmuodolta, ja meinaan todella aloittaa sen heti kun koira vihdoin tulee. (Tulo on siirtynyt monta kertaa, nyt viimeisin tieto on että se tulisi tulevana sunnuntaina.)
Eilen aloitin kirjan selailun, ja olen nyt jo ihan innoissani! Oon oppinut monta kuvaajan perusjuttua, tai oppinut ja oppinut, paremminkin opettelen pikkuhiljaa. Eniten olen tuskaillut kuvien tummuuden ja epätarkkuuden kanssa. Jalusta auttaa paljon siihen epätarkkuuteen, mutta nyt opin vähän lisääkin.
Näistä kuvista sitä ei juurikaan vielä huomaa että olisin jotain oppinut, mutta harjoitusta vasta yksi ilta takana, ja se etu tässä on, ettei mun ole tarvinnut näitä paljoakaan enää muokkailla jälkikäteen niin kuin yleensä.
Jotenkin niin ihana tunne aina kun oppii jotain uutta! Toivottavasti mun into ei heti lässähdä vaikka tuntuukin että aivot jo sauhuaa kun yritän tavata tuota hankalaa ammattisanastoa…
Mutta pakkohan sitä on äidin oppia jotain uutta, kun poikakin kerta. Miki kun lainasi kirjastosta tavukirjoja ja niitä tuolla itsekseen lueskelee. Seuraavaksi hän haluaa kuulemma oppia englantia. Voi apua!
Isäntä taas vuorostaan pisti hihat heilumaan ja poistelee tuolla innolla tälläkin hetkellä makkarin katosta viimeisiä maaleja. Viimeistään huomenna saa sen tehtyä, ja sitten rapsutellaan nopsaan lattia yhdessä. Tavoite: Kattoon ja lattiaan maali pian, pari viikkoa kuivumisaikaa ja sänky sisään ennen joulua. Tapetoida voi, vaikka sänky sielä jo olisi.
Mutta hei, pakko hosua jotta saadaan kuusi mahtumaan olkkariin!:D
-Henna-
Ps. Muistakaa osallistua arvontaan!
Mulla on ihan sama tavoite, eli itseopiskella kuvaamista. Oma kuvaaminen on myös sitä tähtää ja räppää-tyyliä ja kuvat on surkeita. Nyt kuitenkin harkittiin eka järkkäri ja tavoite on, että oppisin myös jotain. Kameran mukana tuli 2,5 tunnin kurssi, jonne aion osallistua. Mutta uskon, että paljon itseopettelua tarvitaan myös. Olenkin toivonut joululahjaksi sitä uutta digikuvauskirjaa, joka nyt on ollut mainoksissa. Onko sulla siitä kokemusta? Toinen itseopiskelulistalla on kaavoitus. Jos sitä vihdoin opiskelisi edes vähän kaavan muokkauksen ja alusta asti piirtämisen teoriaa 🙂
Ai mikä uusi digikuvauskirja, kerro mullekin?:D Ei siis oo kokemusta. Vai että kaavoitus, ihan mielenkiintoista olisi sekin! Itseopiskelussa on parasta se, että saa opiskella just sitä mistä tykkää.:D
Moi. Oletko harkinnut että keräisit kasaan pienen porukan (niin eihän sulla muutenkaan tekemistä ole ;D )jolla on sama ongelma valokuvauksen/kameransa kanssa ja pyytäisit jonkun kokeneen kamera ihmisen opastamaan teitä. Eräs blogi jota seuraan teki juuri tuon ja oli hirveän tyytyväinen opastukseen 🙂 t: Niina ja 4kisua
Ihan hyvä idea, mutta ei mulla taida hirveästi olla sellaisia kavereita jotka olisi erityisesti kiinnostunut kuvaamisesta…? Ainut mitä oon tosissani harkinnut on käsityökerho jossa kokoonnuttais porukalla meille kutomaan ym vaikka kerran kuussa. Se olis kivaa! Sen vielä joskus toteutan kun tää kiire vähän hellittää.
Oon niin kade niille bloggaajille jotka just pääsi Krista Keltasen kuvauskurssi-päivää viettämään, se olisi ollut mahtavaa!