Haaste/Tunnustus

Elämää kriisiperheessä blogin hauska Tiitu heitti minulle haasteen kertoa itsestäni 5 lemppariasiaa.

1. Tee. Siis mä olen nykyään aivan totaalisen koukussa teehen. En ole ikinä ollut kahvin juoja, enkä ennen kyllä teetäkään juuri osannut juoda. Nykyään se on ihan pinttynyt tapa. Aamuisin en tosin juo teetä, kun en ole aamuihminen muutenkaan. Teetä pitää juoda silloin kun on hyvä olo ja haluaa nautiskella. Eli ei aamuisin! Parasta tee on käsitöitä tehdessä, illalla sängyssä samalla kun katson läppäriltä Lemmen viemää (yksi iso lemppari kanssa!) tai hyvässä seurassa jutustellen. Mun ongelma on vaan se, että kun esimerkiksi menen ompelukoneelle kupin kanssa, innostun niin käsitöistäni, että tee jäähtyy kuppiin…mutta kivaa siinä onkin se ajatus siitä, teetä ja käsitöitä, teen tuoksu ja tieto siitä että kuppi on mukana. (okei….)

2. Lehdet. Tiitullakin oli tämä, ja on tämä kyllä mullakin niin lemppari! Olen yrittänyt nyt vähentää tilauksia ja irtonumeroiden ostoa, mutta kyllä mulla tulee nytkin 4 lehteä. Tämä on myös aika jees yhdistelmä sen teen kanssa! Tämä on täysin periytynyt tapa äidiltä ja mummilta. Sami aina sanoo että muutaman vuoden päästä lehtiä ei ole, kaikki on koneella. Voi kun se olisi kamalaa! Lehti sen olla pitää!
Lehtien lukuun kuuluu myös se, että kerään parhaat jutut, varsinkin sisustusideat leikekirjaan. Mistä päästään yhteen extralempparijuttuun. Muistiinpanot. Kirjoitan kaikesta muistiinpanoja aina, joten leikekirjakin kai kuuluu siihen päähänpinttymäryhmään myös.

3. Korttiaskartelu/skräppäys pikkusiskon kanssa. Mä en ala luettelee muita käsitöitä koska se nyt on selvä että nautin niistä (siis jos tuntee mut Blue lavender-blogin kautta) Tuo korttiaskartelu saa vaan oman sijansa tässä koska se on uusi juttu mistä olen innostunut. Vaikka sitä harvoin pääsee siskon kanssa harrastamaan, niin hyvässä seurassa, silloin harvoinkin, se on ihan parasta! (Mä niin odotan sitä omaa huonetta Korsossa jossa on tilaa askarrella yhdessä!)

4. Tämän oman perheen lisäksi parasta on kaikki aika siskon, veljien, äidin, mummin ja papan kanssa. Mun oma lähisuku on vaan niin mielettömän rakas! Olen monesti sanonut että oon niin onnekas kun sisarukset on niin läheisiä, ja kaikki niin isona tukena ollut aina kaikessa. Tosi kurjaa kun nykyään ehtii näkemään turhan harvoin, mutta niitä harvinaisia hetkiä kyllä odotetaan. Me odotetaan itseasiassa niitä Mikin kanssa kilpaa. Nämä samat henkilöt on myös pojalle tärkeitä. Miki oli niin onnellinen kun näki mun siskon eilen pitkästä aikaa! Voi että se oli liikuttavaa.:) Lisäksi mulle on myös tärkeitä Samin suku, toki, mutta niiden kanssa en ole elänyt koko ikääni, niin tämä sija annetaan nyt vaan oman puolen suvulle.:) Todella mukavaa silti että silläkin puolella on niin mukavia ihmisiä. Olen siis todella onnekas!

5. Vielä yksi…voi vitsi, parhaat tuli jo….Parasta on myös se, kun on lähdössä ulos baariin/keikalle/festareille tms jonkun kivan kanssa. Se kun saa kuunnella täysillä hyvää musiikkia, laittautua, ottaa vähän alkudrinksua ja tunnelma on katossa. Tämä on viimeksi vaan tapahtunut toooosi kauan aikaa sitten ja tooosi harvoin nykyään, ja sitä laimentaa aika paljon se, että olen nykyään aika “tylsä kotikissa” jota masentaa se yöllä kotiintulo ja seuraavan päivän huono olo niin paljon, että mieluummin jään kotiin…:D Mulla on kohta synttärit ja meinasin ensin että nyt lähden kyllä kunnolla viettää iltaa, mutta eiköhän sekin päivä remontiksi mene…

Tulipa pitkät jutut. Mä sitten tykkään kirjoittaa itsestäni näköjään.:D Kukaan ei vaan jaksa lukea, mutta ei se mitään.:)

Ensi kerralla laitan teille kivempia kuvia. Mehän tehtiin tänään vihdoin kaupat tuosta talosta (tällanen pikku uutinen tässä ohimennen). Jee! Ollaan vaan niin väsyneitä ettei jaksa paljon juhlia uutta kotia…:D Nyt iskenyt päin naamaa se totuus, mihin ollaan itsemme pistetty. Se työn määrä on järkyttävä! Mutta tosiaan, sain asuntokaupoilla kuvia talosta kun se oli vielä nätti, ja voi että ne kuvat kyllä kannustaa! Aina kun tuntuu ettei jaksa, kuvat esille! Niitä siis ensi kerralla.

En laita nyt haastetta eteenpäin, kun vasta listasin haasteen muille. Kiitos kuitenkin Tiitulle!:)

Ps. Nyt kun te tiedätte missä mä kohta asun, mun on ihan turha mitään salanimeä pitää. Varsinkin kun mun mieheni ja lapseni nimetkin tiedätte. Eli Moi, olen Henna. Lavender-nimi säilyy vain käsitöitteni “signaturena”/tuotemerkkinä tms.:)
Pps: Pikkasen kyllä masentaa ettei mun lemppareille ole juuri aikaa tulevaisuudessa, käsityötarvikkeetkin meni just muuttolaatikkoon…Edes teetä ei talolla saa kun ei toimi sähköt…Mutta kyllä tämä tästä, mä vielä kiitän itseäni…joku päivä.