Ei vieläkään…

 Välillä myös tuntuu että tämä on jotain pottuilua joltain ylemmältä tasolta. Kun tässä on jo neljä vuotta vauvaa ooteltu, niin venytetään sitten sitä oottelua ihan viimeiseen asti. Varmaan synnytyskin kestää päiviä… Välillä olen myös todella pettynyt siihen, että en näytä tälläkään kertaa pääsevän kokemaan luonnollista synnytystä… Miki syntyi sektiolla ja näköjään saan nytkin lähteä synnyttämään ajanvarauksella… Olen jotenkin pettynyt kroppaani, se ei taaskaan toimi niinkuin kuuluu. Raskautuminen oli vaikeaa, ja nyt piruvie synnytyksen alkukin on vaikeaa!

Olen silti edelleen kiitollinen siitä että vauva potkii iloisesti mahassa, ja toistaiseksi ei tarvitse olla huolissaan vauvan terveydestä. Toki silti jännitän että jos joku meneekin vielä vikaan, se ehkä tekeekin tästä odotuksesta pahimpaa.
Onneksi mä kuitenkin nyt voin jo varmana sanoa että viikon päästä meillä on vauva, viimeistään. Ensi viikolla käynnistetään joka tapauksessa, vaikka mulla pieni toivo vielä onkin ettei siihen tarvitsisi mennä. Koitetaan vielä alkuviikko jaksaa tätä piinaavaa odottelua.

Mikikin alkaa olemaan todella kypsä tähän tilanteeseen. Jos tämä aika on pitkä, niin miltä tuntuu 6-vuotiaasta jolle on jo viikkoja sanottu että “kohta vauva syntyy”. Siltä varmaan tuntuu että koko vauvaa oikeasti edes tule… Toki on helpottavaa kun nyt voi sentään sanoa että viikon päästä meillä on varmasti vauva.

Mä olen yrittänyt tässä sunnuntain viettää siivoten ja pyykäten, sen verran mitä selkä kestää. Valmistelut vauvaa varten on tehty jo niin miljoonat kerrat, että eipä tässä ole enää kuin näitä perus siivoushommia. Mieskin on ollut tosi ahkera remontin suhteen. Pistin lattian maalin tilaukseen, jos vaikka isyyslomalla pääsisi sutimaan valkoista lattiaa mun huoneeseen…?

Onneksi tämä odottelu on kohta pelkkä muisto vaan, jolle myöhemmin sitten naureskellaan. Kaikki sukulaiset ja ystävät varmasti ovat suunnanneet ajatukset nyt meihin päin, ja olen helpottunut että pääsen kohta heillekin kertomaan uutisia. Äitikin on ollut tämän kuukauden valmiustilassa tulemaan lastenhoitajaksi, ei sekään kauhean kivaa ole näin pitkän aikaa… Aika moni siis huokaa “luojan kiitos!!”, sitten kun siihen päästään. Kunhan mä nyt ensin selviän siitä viimeisestä urakasta.

Nyt siis pieni blogitauko, mä en aio palata ennen kuin vauva on kainalossa. Pitäkäähän meille peukkuja ensi viikkoon!

-Henna-