Äidin rauhallinen hetki keskellä päivää
Mä tänään aamulla päätin, ulos vilkaistuani, että tänään ollaan kotona. Mä voin neuloa ja otetaan ihan iisisti.
Hahha, juu vissiin taisin sekunniksi unohtaa että meillä asuu 1 vuotta 3 kuukautta vanha poika. Kotona ollaan kyllä oltu, mutta muutoin onkin sitten menty pikkuisen ehdoilla. Niinkuin aina. Eli kiskottu tavaroita lattialle, kokattu leikkiruokaa, leikitty lentokentällä, porattu leikkiporalla, luettu kirjoja, syöty ja sotkettu koko ympäristö ja käyty vähän Mikin kaapeilla, isoveljen ollessa poissa. Lisäksi kiljuttu aina kun kielletään, jorattu vähän musiikin tahtiin ja oltu täysin kuuroja sanalla “ei”. Just tuolla ilmeellä kuin yläkuvassa. Nestori kyllä pääosin, mutta välillä se käytös on itselläkin kuin lapsella, kun tätä tekee päivät pitkät.
Nyt Nestori nukkuu ja mä uppouduin tänne sohvan pohjalle. Haluaisin ehtiä lukea lehtiä, kutoa ja blogata. Lisäksi ripustaa pyykit ja laittaa ruoka aluille. Kaikkea haluaisi ehtiä sillä aikaa kuin poika nukkuu. Yleensä sitä ehtii vain pienen osan, varsinkin jos on niin hölmö että unohtuu pläräämään jotain facebookkia. (Että onkin typerää.)
Mä silti niin nautin näistä hetkistä. Mikikin tuli jo kotiin mutta ne touhuaa tuolla kaverin kanssa keskenään, joten saan vielä hetken olla. Läksyt tarkistin välillä, mutta Miki tietää jo että äitikin tarvii välillä rauhallisen hetken.
Joten nyt otan puikot käteen, mulla on tulossa pitkät sukat äidille ja sen jälkeen siskolle. Saa nähdä jos saisin itsellenikin tehtyä.
Ainiin, tuosta Unelmien Talo ja Koti-lehdestä tuli mieleen. Olettekos huomannut että mulla on sielä joka numerossa pieni Inspiraatio-nurkkaus? Uusimmassa numerossa se on sivulla 45.
-Henna-
Sama homma, että jos joskus saa sen oman hetken, niin ois ziljoona asiaa, mitä haluais tehdä. Vaikeinta onkin olla tekemättä mitään ja ottaa ihan oikeasti levon kannalta. Meillä 3-vuotias ei nukahda itsekseen päikkäreille ja 4-vuotias ei niitä nuku ollenkaan, joten heidän kanssaan lepohetki jää välillä kokonaan välistä. Sellaista diiliä on yrittänyt 4-vuotiaan kanssa tehdä, että pikkuveljen päikkäriaikaan hän saa leikkiä alakerrassa hiljaisia leikkejä, esim. legoilla ja äiti ei silloin viihdytä. Välillä kyllä tulee esim. hamahelmeiltyä yhdessä tai muuta askarteluprojektia tehtyä yhdessä tai “yhdessä omia askartelujamme”.
Sun nurkkaus on bongattu kyllä 🙂 Tilasinkin pätkän Unelmien talo ja koti lehteä, mutta viimeinen nro tuli juuri. Täytyisi katsoa kohta, olisiko mitään kivaa tarjousta meneillään.
Niinpä, ja helposti sitä tekee kaikkea “ai niin toikin juttu piti tehdä”-juttuja ja se uniaika menee siihen. 4-vuotias onkin jo sellainen että voi leikkiä välillä itsekseenkin.:) Toisaalta myös kiva viettää sitä kahdenkeskistäkin aikaa välillä isomman kanssa.
Kiva jos on bongattu. 🙂
Noi hetket on ihan parhaita. Sulla vielä noin pieni poika, joten homma on aika intensiivistä. Vieläkin, jos mulla on aikaa yksin kotona joudun punnitsemaan, että mitä teen. Siivoan ja järjestelen vai vaan vajoan sohvan syövereihin. Onneksi olen oppinut valitsemaan sen vajoamisen.
Niin on! Todella intensiivistä, sitä on päikky-aikaan jo niiiiin valmis siihen pariin tuntiin kun ei tarvi juosta toisen perässä. Mäkin osaan aika hyvin valita sen sohvan, tai sitten eka teen nopsaan hommat pois mitä tarvii, ja sitten sohvalle kahvin kanssa. 😀