Äidille supersöpöt sukat

Ajattelin tännekin jakaa kuvia lahjasta, jonka tein äidilleni äitienpäivälahjaksi. Hän kun pettyi kun kuuli että me lähdetään reissuun just äitienpäivänä ja ollaan pois hänen syntymäpäivänsäkin tällä viikolla. (Mikä oli vahinko, en tajunnut reissua varatessa näitä…) Ajattelin vähän piristää ja pyysin siskoa antamaan tämän paketin hänelle viime sunnuntaina kun me oltiin lähdetty.

Toki villasukat on vähän hassu lahja näin kesällä. Enkä tosiaan olisi uskonut että helteitä olisi jo äitienpäivänä. Nämä on kuitenkin mukavat kesälläkin vetää viileänä iltana jalkaansa. Kun istuu kuistilla nauttimassa lasin viiniä ja lukee kirjaa niin siinä voi helposti tulla vilu. Ei ne Suomen kesän illat nyt niin hurjan lämpimiä yleensä ole.

Nämä sukathan on siis monille neulojille ehkä jo tututkin Anelman kukkasukat. Anelma Kervisen suunnittelemat, ja Novitan julkaisemat. Ohje löytyy Novitan vuoden 2015 sukkalehdestä (joka on vielä kaupoissa kyllä, esim Citymarketeissa). Lankatiedot ja muut lisätiedot löytyy Novitan sivuilta täältä.

Itse pyöritin pitkään eri värivaihtoehtoja mielessä. Liilaa niissä pitäisi olla, äidin lempiväriä. Lisäksi vaaleanpunaista ja harmaata. Mikä olisikaan pääväri, teenkö vaalean hempeät vai tummat. Lopulta päädyin melkein samoihin väreihin kuin tuossa lehden ohjeessa, keltaisen vaihdoin vain vaaleanpunaiseen. Näitähän löytyy esim Pinterestistä ihan älyttömän monissa eri sävyissä. Kuvioitakin voi laittaa vähemmän tai jättää kukat kokonaan pois. Mahdollisuudet on rajattomat.

Sukkia oli tosi kiva tehdä, kokoajan odotti että pääsee seuraavaan kuvioon, että millainen siitä tulisi ja miltä värit näyttää. Itse laitoin sukkiin nyt vain kaksi kukkaa, ohjeessa taitaa olla viisi. Olisi tullut ehkä vähän kukkaöverit ja rehellisesti laiskuus iski. Luulin että kukat olisi se helpoin osuus, mutta mä en oikein tykkää virkata tuollaista pientä missä pitää keskittyä. Itse sukat oli kivempi tehdä. Nilkan kukkaraita oli myös hauska, ja mietinkin että käytän sitä ideaa joskus toisissakin sukissa. Ainoa mikä harmittaa, että noista tuli pohkeesta melko tiukat. Mä en yleensä oikein osaa tehdä tuollaista kuvioneuletta, koska työn takana kulkeva lanka jää mulla aina liian tiukaksi, vaikka tässäkin mielestäni löystin sitä tosi paljon. Yleensähän neulos venyy tosi paljon mutta tämä ei, kun takana menee ne langat. Kyllä ne mulla silti jalkaan meni, ja voihan näitä pitää myös vähän rutussa matalimpina sukkina.

Muutoin olen tosi tyytyväinen, kauneimmat sukat jotka olen koskaan tehnyt. Sitäpaitsi tästäkin oppii, ehkä ensi kerralla osaan tehdä löysempää käsialaa. Kyllä lahjan saaja silti tykkää. Enköhän mä ole aikoinaan koulusta kuskannut paljon rumempia  itsetehtyjä lahjoja. Rupuisia savieläimiä jne. Niitä joita äiti on saanut kehua maasta taivaaseen ja samalla saattanut vähän naureskella sisäisesti. Edelleen mä näköjään kuskaan äidille näitä itsetehtyjä juttuja, mutta oikeastihan itsetehty lahja on paras lahja. Jopa ne lasten lahjat joista ei oikein tiedä mitä ne esittää mutta jotka on rakkaudella tehty.

Kuulin että Suomessa on kylmä taas. Täällä Rodoksella ei, mutta koti-ikävä alkaa pikkuhiljaa jo tulla. Kerron reissusta kun palataan.

-Henna-