Lämpöä, lämpöä! vastoinkäymisten jälkeen

Katsokaas meidän pönttöuunia. Sielä on ensimmäiset tulet!

Muutenkin meidän lämmitysongelmat vähän helpotti, ja ollaan niistä niin iloittu!!
Tosin uusia ongelmia on myös tullut tilalle…

Meillä kävi eilen putkimiehet, ja meni pari minuuttia vaan, kun patterit olivat lämpiminä. Meidän syväjäädytetty makuuhuone muuttui hetkessä mukavammaksi. Tänään olen ollut täällä pelkkä pitkähihainen ohut paita, housut ja villasukat päällä. Siis meni pitkään ennen kuin tajusin että voin jo riisua pitkikset, paksun villapaidan ja kaulahuivin pois. Ihan mahtavaa!

Tilalle tosin tuli ongelmaksi se,että ison huoneiston putket ja vessat ovat jäässä…eli ainakin kaksi patteria pitää uusia, ja vessat…en edes tiedä mitä niille vielä käy…Kallis keikka joka tapauksessa, ja se kyllä hirvittää ja paljon…
Tänään Samilla oli töistä vapaapäivä, joka piti käyttää tehokkaasti ja hakea ikkunoihin lasia, korjata vihdoin ikkunoita ja hakea loput tavarat edellisestä kodista. No, paku ei lähtenyt käyntiin…Koko päivä meni auton kanssa tapellessa. Onneksi tuo sitten lopulta lähti ja saatiin lasit ja yksi satsi tavaraa haettua, mutta lomapäivä meni hukkaan…
Jotain hyvääkin kuitenkin: Nokikolari kävi, talo oli kuulemma hänelle vanha tuttu. Hän tiesi jo etukäteen mitä uuneja katsoa. Lopputulos: Nykyisen olohuoneen uuni sekä keittiön puuhella saivat käyttöluvan, sekä ison huoneiston tulevan olohuoneen ja toisen makuuhuoneen uuni! Ihan mahtavaa! Meitä kun asunnon näytöissä alunperin peloteltiin ettei niistä ehkä mitään saa käyttää…

Tässä kaiken keskellä taas mietin, että mikä tämä juttu on, että meitä näin koetellaan tämän talon kanssa? Silloin kun taistelimme talosta, meillä oli paljon vaistoinkäymisiä. Suuri pelko koko ajan että talon vie joku muu (siis mä olin niin hermoraunio niihin aikoihin etten ole ikinä ollut). Ensimmäinen tarjous ei mennyt läpi ja saimme kuvan ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia. Kun lopulta saimme vihreää valoa, pankit eivät vuorostaan antaneet lainaa. Talo oli niin iso riski pankeille, koska oli niin erikoinen kohde. Kun vihdoin Aktia (Kiitos!) antoi meille lainan, tarjouksemme oli hyväksytty ja olimme onnemme kukkuloilla, meille kerrottiin että tämä pysyy silti myynnissä kunnes olemme myyneet omamme. Lisäksi kaikki olivat ajatusta vastaan.( No melkein kaikki.) “Olemme hulluja jos lähdemme siihen, ei meillä ole varaa, hirveä homma ym”..Petyin pahasti moneen ihmiseen siinä vaiheessa. Oma pää kyllä piti ja olimme itse todella varmoja asiasta. Me haluamme sen. Lopulta muutama, esimerkiksi äitini ihastui itse taloon nähtyään sen. Tietysti äitinä hän on varmaan ikuisesti huolissaan miten pärjäämme, mutta ymmärsi miksi halusimme tämän.

Voi kamala se kaikki oli niin piinaa! Välissä oli joulun pyhätkin, kukaan ei ollut tietenkään kiinnostunut silloisesta asunnostamme, mitään ei tapahtunut.
Kunnes yhtäkkiä saimme kerralla kaksi tarjousta ja asunto meni. Mieletön taistelu joka kesti viime syksyn, mielettömät tunnekuohut (välillä vain haaveiltiin tästä, mutta ei kuitenkaan annettu lupaa haaveilla liikaa ettei tule pettymystä) ja lopulta voitto! Ihan mieletön sellainen!
En vieläkään voi uskoa että me tosiaan saatiin tämä!

Vastoinkäymiset kuitenkin jatkuu edelleen. Aluksi iso ongelma oli sähkön puute, sitten kylmyys ja nyt nuo jäätyneet putket.
Meitä koetellaan, mutta toisaalta ne voitot ovat kyllä niin ihania! Ihan kuin lottovoittoja! Sähköt kun saimme, juoksimme ympäri taloa kiljuen ja näpytellen valoja päälle, nyt kun saimme lämpöä, hihkumme vähän väliä joka huoneessa että: “Hei, mä pystyin pukemaan normaalisti, ilman että tarvi laskea kymmeneen ja sitten ihan jäässä ja nopeasti vaihtaa vaatteet”. Uuneihin tuli käsky että ihan varovasti pitää aloittaa koska ovat olleet poissa käytössä niin kauan. Täällä siis polttelemme innoissamme muutamaa paperin palaa, minä mietin millaisen ihanan halkokorin hankin ja hellan kiillotin liesimustalla upeaksi!
Ja tämä tuoksu mikä uunista tulee….aah!:)

Joten, kaikesta huolimatta, olen onnellinen. Minulla on hyvä olla tässä talossa. Huomaan että olen muuttunut kärttyisästä ämmästä rauhallisemmaksi ja vain fiilistelen pikkuasioita. Suunnittelen mitä kaikkea ihanaa täällä vielä teen. Menee siihen sitten miten kauan hyvänsä. Rahaa ei paljon ole, joten kauan siinä meneekin, mutta se haaveilu on kaiken suola ja pippuri. Sekä tietty vanhan talon tuoksut, lattian narina ja korkeat huoneet.
Välillä pääsee melkein itku, että mikä ongelma nyt taas, mutta luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä kun vaan päättää niin.

Loppuun myöhäiset ystävänpäiväterveiset kaikille rakkaille, erityisesti “myöhäselle”! Oli tarkoitus soittaa tms eilen, mutta en vaan ehtinyt. Ehkä ymmärrät poikkeustilanteen ja saan anteeksi.:)

Ps. Nyt me tiedetään itse miten patterit pidetään lämpiminä jatkossa. Niin yksinkertaista sekin, kun vaan osaa.