Millaista oli olla mukana Suomen kaunein koti-ohjelmassa

Toissa viikolla nähtiin myös telkkarissa Suomen kaunein koti-ohjelman kolmas jakso, jossa meidän koti oli mukana. Ajattelin nyt kasata ajatukset ja kertoa ajatuksia ohjelmassa mukana olemisesta tännekin. Vastailen myös Instagram-seuraajien kysymyksiin.

Jatkopaikkaahan me ei saatu, ja se kyllä vähän harmittaa. Voittoa en missään nimessä odottanut, mutta olisihan se ollut kiva olla äänestysmeiningeissä mukana. Näin nyt kävi kuitenkin, ja olen silti tyytyväinen että oltiin mukana. Vaikka koko rupeama kaikkinensa oli aika raskas, ja ihan heti en haluaisi uudestaan mennä vastaavaan mukaan. Mehän ollaan oltu myös Kenen kotona?-ohjelman ekalla kaudella, ja se oli kyllä myös todella iso urakka. Kuitenkin tällaiset kokemukset on ikimuistoisia, ja vaikka ne työtä vaatiikin, niin onhan se hauskaa olla mukana, sitten kun kaikki on paketissa.

Talomme historiaa

Mä haluaisin aloittaa nyt ensin talon historiasta, sitä kun tuomarit ihmetteli ja moni seuraaja kysyi myös. Tämä talo on VR:n vanha asuinkasarmi, ja tämä on rakennettu 1901, eli yli 120 vuotta sitten. Tässä on ollut viisi rautatieläisten asuntoa, eli viisi keittiötä jne. Nykyään tässä on jäljellä kaksi huoneistoa. Tähän pihapiiriin on kuulunut myös asemapäällikön koti, varastorakennus joka on vieläkin tallella, talli, saunarakennus jne. Sekä tietty itse asema, joka on vieläkin pystyssä. Asemalla on nyt vr:n kalustoa sekä sepelifirma vuokralla.

2000-luvun alussa tästä talon päädystä jossa meidän koti on, purettiin seiniä ja rempattiin tila eläinklinikalle. Tässä olikin lähes 10 vuotta suosittu eläinklinikka. Täällä oli toimenpidehuoneita, taukotila, röntgen jne. Moni on myös kertonut mulle käyneensä täällä eläinten kanssa, ja monien lemmikkien elämä on täällä päättynyt. Surullinen historia siinä mielessä. Paljon eläinten karvaa löytyikin listojen välistä ym kun rempattiin. Ei täällä silti onneksi eläimet kummittele!

Asemarakennukset myyntiin

Noin 2009 eläinklinikka joutui muuttamaan, koska Vr halusi myydä tämänkin talon, niinkuin monet muutkin asemarakennukset. 2 vuotta taloa yritettiin myydä ja se autioitui. Teinit ja narkkarit valtasi talon, ikkunoita ja ovia rikottiin, seiniä sotkettiin sisältä ja ulkoa. Kunnes 2011 tultiin me, ja ihastuttiin.

Tämä kaikki vastaa siihen kysymykseen, että miksi meillä on niitä pesualtaita niin monta. Eläinklinikan jälkeen tänne jäi kaikki ne vesipisteet, ja me päätettiin säästää ne. Ne säästettiin siksi, koska meidän vessat on ihan järkyttävän pienet. Siis niin pienet, että hyvä kun mahtuu kääntymään. Joten kuopuksen, silloin esikoisen, huoneeseen jätettiin vesipiste hampaiden pesua varten, sekä askarteluja jne varten. Ettei tarvitse kaikkien ahtautua vessaan aamulla. Jo pelkästään kaikkien hammasharjojen ja pyyhkeiden säilytys vessoissa veisi paljon tilaa. Lisäksi tuo nykyinen “välihuone” jonka tarkoitusta ohjelmassa mietittiin, oli meidän hoitolasten ja myöhemmin syntyvän kuopuksen huone. Sielä altaan vieressä oli hoitopöytä vaipanvaihdolle, ja oli todella kätevä siinä pesty peppu ja hampaat. Joten siihen aikaan sekin allas oli todella tarpeen. Nykyään, just nyt, huoneella ei ole järkevää käyttöä ja allas on turha, mutta ei olla nähty syytä sitä poistaakaan.

Varsinkin kun me hoidetaan sijoitettuja lapsia ja omat lapset kasvaa, ei voi tietää miten senkin huoneen käyttötarkoitus vielä muuttuu.

Kysymyksiä seuraajilta

Multa kysyttiin instagramissa muutama kysymys, ja vastaan nyt niihin:

Saatiinko päättää mitkä huoneet Suomen kaunein koti- ohjelmassa näytetään?

Saatiin. Teinin täysin keskeneräinen kaaoshuone jätettiin pois, samoin ne pienet vessat ja suihkut jota ei ole oikein rempattu edes. Samoin hoitolasten huone jätettiin myös yksityisyyden vuoksi. Mä yritin kyllä ehdottaa että voisko hoitolasten huoneen ovi olla kuitenkin vähän auki, koska se on kaunis, ja olisi kiva kun se vilahtaisi kuvissa. Ovet oli kuitenkin kiinni, ja sinänsä ymmärrän sen päätöksen. Kyllähän se silti vaikuttaa tosi paljon talon fiilikseen, kun ovia on kiinni. Valo ei kulje niinkuin normaalisti ja asunto näyttää puolet pienemmältä. Näin nyt kuitenkin tilanne meni, meillä kun on hyvin poikkeuksellinen elämäntapa tässä, ja lasten yksityisyyttä täytyy varjella. Hoitolasten huonetta ei myöskään ole niin tarkkaan sisustettu, koska välillä sielä asuu 5-vuotiaita, välillä 15-vuotiaita, joten sisustaminen on hiukan haaste. Mutta kaunis huone se on silti.

Paljonko tuomareilla oli taustatietoa meidän kodista?

Mielestäni ei yhtään. Aika hyvin he silti arvasi että talo on asuinkasarmi ja että tämä on kenties ollut tyhjäkin. Mikä oli oikein.

Jännittikö tuomareiden arviot? Jännitti, varsinkin kun tämä on asia missä olen monesti ennenkin todennut, että en tykkää tuomareiden arvioista tässä ohjelmassa. Itseasiassa jätin sarjan seuraamisen vuosiksi, kun ärsytti se arviointitapa. Ja niin kävi nytkin. Ei oikeastaan oman kodin kohdalla, vaan monen muun sarjassa olevan kodin kohdalla. Mielestäni on vähän ikävää että ohjelmassa katsotaan kotia jotenkin liian ammattilaisen silmin ja odotetaan asukkailta myös ammattitaitoa. Ihmetellään kun jossain ei ole rempattu paljoa, tai ei ole osattu tuoda talon vuosilukua sisustukseen jne. En oikein pidä siitä. Itse koteja on kuitenkin kiva katsoa tietenkin.

Ihanat kommentit

Me saatiin tosi kivoja kommentteja meidän kodista. Arvostan erityisesti sitä, että meidän keittiötä kehuttiin kodin sydämeksi. Mun mielestä tärkeintä kodin sisustamisessa on juurikin se, että se on viihtyisä koti eikä mikään trendikämppä jossa ei uskalla edes hengittää. Joten se, että kodikas tunnelma välittyy muillekin, on hienoin saavutus. Lisäksi arvostan sitä, että mun värisilmää kehuttiin. Minähän en ole millään tavalla ammattilainen, joten tämä oli kehu josta olen ylpeä.

Se että Hanna sanoi että vaan keittiö ja olohuone on sisustettu, oli mun mielestä vähän ikävä, mutta myös osittain totuudenmukainen kommentti. Totuutta asiaan toi se, että meidän lapsen pelipiste ja miehen pelipiste on aika kamalat enkä ole jaksanut niihin enempää tarttua. Meidän nepsylapsi on myös hyvin tarkka huoneestaan ja sielä oli normaalisti aika usein kaaos. Viimeksi kun ostin sinne uuden maton ja peiton, oli vastaanotto loppuillan kiukuttelua. Joten huonetta ei oikein tule sisustettua.

Lisäksi mä olen sitä mieltä, että tämä on koti jossa pitää elää jokaisen toiveiden mukaan, jossa jokainen viihtyy. Mä en voi rakentaa tästä näyttelykotia, jossa jokainen esine on tarkalleen aseteltu ja on kaikki tiptop, mutta jossa kukaan muu ei viihdy. Pelaaminen on tärkeää meidän perheen miehille, joten siihen liittyvät laitteet, pelituolit jne vaan valtaa tilaa ja sen kanssa on mentävä. Sekä kuopuksen ehdoilla, jotta hänellä olisi mahdollisimman mukavaa olla kotona, kun muu maailma on nepsylapselle raskasta.

Mutta toisaalta mä myös inspiroiduin tästä Hannan kommentista, ja siitä kun kotinsa näki telkkarissa. Haluan jotain näitä keskeneräisiä nurkkia sisustaa kuitenkin ja tehdä joskus kun ehdin, yhtenäisempää ilmettä. Niin ja se ilmakuvissa näkyvä karmea katto, se on nyt jo maalattu kertaalleen eikä näytä enää yhtä kaamealta!

Miten itse kuvaukset meni

Moni on myös kysellyt, että miten itse kuvaukset meni, mitä sielä tapahtui jne. Ensinnäkin suurin työ koko tässä projektissa oli ehdottomasti kodin siivous, pienet remppaprojektit ym. Jotenkin nurkkiin oli taas kertynyt kaikenlaista turhaa sälää. Niiden raivaaminen oli aika iso työ jo itsessään, telkkarissa kun oikeasti näkyy ihan joka nurkka. Lisäksi mä maalasin yhden välioven, aulan ruutulattian vahvistin uusiksi, ja kaikenlaista muutakin nikkarointia muutenkin kiireisen arjen keskellä. Paljon olisi vieläkin voinut tehdä, mutta ei vaan pysty kaikkeen.

Mua jännitti kuvaukset paljon ,vaikka olen ollut aiemminkin telkkarissa. Onhan se silti tosi iso juttu, kun ei muutenkaan erityisemmin nauti esiintymisestä. Onneksi mun mies suostui mukaan, ja mä sain hänestä paljon turvaa. Sitäpaitsi kyllä hänkin jännitti. Mutta jotenkin se helpotti ajatusta, että jos itse ihan jäädyn niin mies voi jatkaa lauseen loppuun. (Mulla on taustalla sosiaalisten tilanteiden pelkoa myös, joten tämä oli tosi tärkeää.) Toki tämä ei myöskään ollut suora lähetys, joten kuvaajat rauhoitteli että uudelleen voi kuvata. Ja kyllähän ne sanat menikin välillä sekaisin.

Pieni kuvausporukka

Itse kuvaushetkellä se pahin jännitys kuitenkin helpotti. Tänne meille tuli heti aamusta noin 5 henkeä, joissa oli kuvaajat, ja muuta porukkaa. Ei siis mikään iso ryhmä. Kaikki oli tosi rentoja ja mukavia ja juteltiin ihan kaikkea siinä odotushetkillä, mikä helpotti itse kuvaamista myös. Mun mies varsinkin on tosi puhelias (mitä ei kyllä ohjelmasta olisi uskonut) joten hän pälpätti ummet ja lammet ja vitsaili ym. Paljon myös kuvattiin sellaista joka ei telkkarissa näkynyt. Esim yksi kohtaus oli sellainen että mä neuloin hiljaisuudessa meidän sohvalla, ja samalla kaksi kameraa kuvasi mua. Se oli aika kuumottavaa, ja silmukat oli varmaan ihan sekaisin, haha!

Meidän osuus kuvattiin nopsaan pakettiin noin kolmessa tunnissa aamupäivän aikana.

Lisätwistiä hommaan toi se, että me päivystettiin uusia hoitolapsia samalla. Tietenkin puhelin soi heti kun kuvaukset oli alkamassa…. Onneksi kuitenkin ehdittiin just kuvata meidän osuus ennen kuin piti lähteä hakemaan lapsia. Olisi ollut kyllä ikävä keskeyttää kuvaukset kaiken sen työn jälkeen. Mutta kaikki meni sitten hyvin.

Me siitä sitten lähdettiinkin ihan käskystäkin pois, napattiin lapset mukaan ja lähdettiin hakemaan hoitolapsia. Meidän pitikin olla pois iltaan asti, jonka aikana kuvattiin tuomarien osuus. Tuomarit ei saanut nähdä meitä siis. Mut onneksi oli nätti päivä, joten me oltiin leikkipuistoissa, käytiin syömässä ja tutustuttiin uusiin lapsiin.

Illemmalla saatiin viesti kun kuvaukset oli valmiit, ja kaikki oli siivottu hyvin kuvaajatiimin toimesta.

Tekisinkö mitään toisin?

Jos mun pitäisi  mennä Suomen kaunein koti- ohjelmaan uudelleen, ehkä vielä tarkemmin kiinnittäisin järjestelyssä huomiota yksityiskohtiin. Toisaalta, meidän arki on niin kiireistä, että en usko että oltais siltikään tämän parempaan pystytty. Tässä elämäntilanteessa, tällä porukalla, tämä oli jo ihan hyvä. Onneksi saatiin myös apua. Mun äiti auttoi siivoamisessa ja mun työkaveri hoiti meidän koiraa sen aikaa.

Olipa muuten hauska että kissat saikin sitten olla täällä koko kuvauspäivän. Oli ihana kun ne näkyi ohjelmassakin. Kun esittelin aulan ruutulattiaa, kissat pyöri mun jaloissa kun ne olisi halunnut päästä vessan kautta ulkohäkkiin. Tuomarien ollessa täällä, Minni vaan nukkui kuopuksen sängyllä välittämättä mistään, haha!

Oli hauskaa olla mukana ja mielenkiinnolla odotan seuraavia jaksoja myös!

Kiitos myös kaikille teille seuraajille, asiakkaille, tutuille ja läheisille kaikista ihanista kommenteista!

-Henna-