Vegaanihaasteessa

Vitsi tammikuu hujahti taas. Mun piti jo tammikuussa kirjoittaa siitä, että olin taas mukana tammikuun vegaanihaasteessa. Jotenkin kuitenkin aika taas hujahti, mutta tästä aiheestahan voi kirjoittaa koska vaan.

Olen ollut mukana varmaan jo neljä kertaa. Joskus tarkemmin seuraillen ja aiheeseen tutustuen, joskus taas jaksanut olla vain hetken kiinnostunut. Tällä kertaa innostuin aiheesta vähän enemmän.

Olen ollut kasvissyöjä jo varmaan pari vuotta. Tai sanotaan että noin 95% kasvissyöjä, joskus jos tekee mieli lihaa niin syön. Harvoin kyllä tekee, mutta esimerkiksi jouluna maistan palan joulukinkkua, nakkikeiton syön nakeilla, koska en ole löytänyt hyvää kasvisnakkia, ja nakkikeitto ja -kastikekin on vaan niin hyviä arkiruokia. Sellaisia lapsuuden herkkuja. Joskus pahimpina raudantankkausaikoina söin maksamakkaraakin. Toisaalta en tykkää suoranaisesti leimata itseäni isoon ääneen kasvissyöjäksi, ja sitten salaa piilossa vetää lihaa naamaan, kun iskee himo syödä lihaa. En ole allerginen lihalle, joten maailma ei kaadu jos joskus sitä vähän syö. Pääasia on mun mielestäni se, että enimmäkseen olen kasvissyöjä, joka on terveydellisesti ja ekologisesti hyvä päätös.

Vegaanius lapsiperhearjessa

Vegaanius on taas asia, joka on kiinnostanut vuosia. Kuitenkin olen aina todennut että se on liian extremeä mulle. Ensinnäkin rakastan juustoja, kunnon kermaa ja voita. Varsinkin niitä juustoja. Olen kokeillut juustonkorvikkeita ,mutta ne ei kyllä todellakaan ole sama asia. Nyt olen tammikuun selaillut vegaanihaasteen sivuja, kuunnellut heidän webinaarin aiheesta ja välillä kuolaan netissä vegaaniruokia.

Mutta sitten herätään tähän arkeen, jossa elän perheessä jossa kaikki muut on sekasyöjiä. Jo nyt on haastavaa tehdä aina kahta eri ruokaa, miten sitten jos olisin vegaani, olisi vielä haastavampaa. Tai ulkona syöminen, kahviloissa käyminen…. Alkuvuosi oli taas suht helppoa olla vegaani, kun olin lomalla. Ehdin ja jaksoin googlettaa niitä vegeohjeita ja kokeilla uusia ruokia. Kuitenkin heti kun arki ja työt alkoi, aloin luisumaan takaisin normaaleihin ruokiin.

Oikeasti, en olisi ikinä lapsena ja nuorena voinut uskoa, että aikuisena arjessa haastavinta on oikeasti se jatkuva ruoanlaitto. Kaupassa käynti, jatkuva miettiminen “mitä tänään syödään”, erilliset ruoat mulle ja perheelle, lasten nirsoilu kun mikään ruoka ei käy, ja siihen kun vielä pitäisi pähkäillä jotain uusia reseptejä. Ei kiitos. Olisi helppoa vaan sanoa että kyllähän mä voin vegaaniruokia syödä, mutta kun niitä pitäisi sitten myös valmistaa 5 kertaa päivässä.

Joten ehkä ratkaisu omalla kohdalla olisi se, että alkaisi enemmän arjessa miettimään niitä pieniä valintoja. Esim jäätelö olisi vegejäätelöä, juustoja söisi vaan viikonloppuna kun herkuttelee, välillä tekisi itselle nakkisopan sijaan jonkun papu tai linssikeiton. Tai edes kerran kuussa kokeilisi uutta vegereseptiä. Ehkä sitä sitten pikkuhiljaa liukuisi enemmän siihen vegaaniin suuntaan. Nyt olen myös aamu- ja iltapalan leivälle laittanut Oivariinin ja juuston sijaan esimerkiksi hummusta ja kasviksia.

Maku vaatii totuttelua

Sitäpaitsi aikuisenakin moneen makuun pitää totutella. Jos pari vuotta sitten kauramaito maistui hirveältä kahvissa, niin nykyään lehmänmaito maistuu aivan kamalalta kahvissa. Tofua en osaa vieläkään syödä, mutta voisin edelleen yrittää opetella. Kun oppii tykkäämään enemmän vaikka siitä tofusta, olisi sillä helpompi korvata vaikka joku fetajuusto jota yleensä rakastan. Itseasiassa vasta luin erään ohjeen miten Tofu pitää valmistaa jotta se on oikeasti hyvää. Tofu pitää kuivata todella hyvin ja paistaa kuivalla pannulla pinta rapeaksi. Tätä pitäisi kokeilla.

Kun luin vegaanihaasteen aikana niitä syitä miksi olisi hyvä olla vegaani, niin kyllähän ne syyt on oikeasti tosi tärkeät. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi tuntea syyllisyyttä tai tehdä aiheesta itselleni painetta, koska olen kuitenkin jo kasvissyöjä ja sekin on jo hyvä päätös. Silti ne syyt pistää miettimään, ja pistää myös miettimään sitä, että miten saisin muun perheen vähentämään lihansyöntiä.

Tosin kyllähän se mun kasvissyönti on vähän vähentänyt muun perheen lihansyöntiä. Koska aina ei jaksa tehdä kahta ruokaa. Meillä on 4 viikon kiertävä ruokalista ja sielä on mm. kerran kuussa Chili sin carnea, kasvissosekeitto, halloumipasta, välillä joku uusi kokeiluruoka jne. Aiemmassa elämässä kun lihaa taisi olla oikeastaan joka aterialla. Joten parempaa kohti mennään koko perhe.

Vegaanihaasteen faktat

Tässä vegaanihaasteen sivuilta kopioitu niitä syitä olla vegaani:

“Vegaaninen ruokavalio on tehokkain tapa pienentää omaa ympäristöjalanjälkeä. Tutkimuksen mukaan vegaaninen ruokavalio on merkittävin mahdollinen keino vähentää omaa vaikutustaan maapalloon – ei vain kasvihuonekaasujen suhteen, mutta myös happamoitumisen, rehevöitymisen, maankäytön ja vedenkäytön suhteen.

Syömällä vegaanisesti vähennät kasvihuonekaasuja merkittävästi. Lihantuotanto aiheuttaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin koko maailman liikenne yhteensä.

Yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan yli 15 000 litraa vettä, joka on noin kymmenkertainen määrä viljaan, soijapapuun tai muihin palkokasveihin verrattuna. 

Monipuolisesti koostettu kasvisruokavalio ylläpitää ja edistää terveyttä. Kasvissyöjillä on alhaisempi riski sairastua verenpainetautiin, kakkostyypin diabetekseen sekä eturauhas- ja paksusuolensyöpiin. Lisäksi heillä on alhaisempi verenpaine, sydäntautikuolleisuus sekä pidempi eliniän odote.

Kasvissyönti säästää kuukaudessa 33 eläintä verrattuna keskimääräiseen sekasyöjän ruokavalioon.”

Tässä muutama kohta lyhyesti kerrottuna. Itselläni siirtyminen kasvisruokaan johtui ensinnäkin siitä, etten kauheasti tykkää lihasta. Toinen syy on eläimet. Ahdistaa kaikki tuotantoeläinten elinolot. Kolmantena ja lopulta suurimpana syynä on ympäristöjalanjälki. Maapallon tila on nykyään niin huolestuttava että mielestäni lihansyönnin vähentäminen kuuluisi kaikkien tehtäväksi. Lisäksi itselläni on kolesteroliarvot hiukan koholla, joten tämän vuoden tavoitteena on vähentää rasvaisten juustojen ja margariinin käyttöä. Vointini on muutenkin parempi kasvissyöjänä.

Välillä yritän puhua lapsille kasvissyönnistä. Koen että pientä lasta on turha kuormittaa kauheasti näillä aiheilla, mutta teinille voi asiasta jo puhua. Myös eläinrakkaalle kuopukselle välillä puhun siitä, etten halua syödä possuja ja lehmiä. En tuputa aihetta, mutta vähän tuuppaan miettimään näitä juttuja. Mies on ollut vaikein käännytettävä, hän kuuluu niihin jääräpäihin jotka sanoo että “hyi kasvisruoka on pahaa!” mutta olen käännyttänyt häntäkin pikkuhiljaa tekemällä hyviä kasvisruokia. Esim vasta tein lounaaksi kikhernecurrya, ja hän kyllä tykkäsi, vaikka ihan periaatteesta piti ensi vähän jupista. Eli pikkuhiljaa makuihin totuttelua itse kullekin. Sekä tietenkin omalla esimerkilläni näytän lapsille että näinkin voi syödä. Vaikka se ei tehoaisi nyt, ehkä se jotain ajatuksia tuo takaraivoon iän myötä. Koska pienikin muutos on parempi, kuin ei muutosta ollenkaan.

-Henna-