Nestorin vuodekatos

Ai että, Tämä on taas tätä amatööri-valokuvaajan painajaisaikaa. Just kun saatiin Nestorin kanssa vuodekatos paikalleen, iski hämärä. Kello kolmelta iltapäivällä. Kello kolmelta, jota ennen koko päivä oli taas ollut hämärä ja kostea. Tämä koko syksy on mun mielestä ollut tosi huonot kelit, ja ne harvat hyvät päivät olen ollut töissä. Huomaa siitä, että en ole pihalla tehnyt oikeastaan mitään koko syksynä. Pikaisesti tyhjentänyt kasvihuoneen ja pahimmat lehdet äkkiä haravoinut kulkuväyliltä.

Nyt sitten tätä pahinta pimeyttä täytyy kestää muutama kuukausi. Siis joo, pimeys ei kotona kynttilänvalossa haittaa. Sitten kun pitäisi illalla lähteä johonkin, tai just vaikka valokuvata, niin se kyllä suorastaan ottaa päähän. Eikä energiaa ole illalla mihinkään. Pimeys on asia, joka välillä tuntuu ahdistavan ihan hirveästi, mutta välillä sen saa käännettyä iloksi, just tunnelmoinnilla ja kotoilulla. Haluaisin oppia elämään tämän ajan niin, etten vain odota kevättä. En tykkää siitä ajatuksesta, että elämä on jotain odottamista. Koska tuntuu että aika menee muutenkin nykyään ihan älyttömän nopeasti. Kun se kevät tulee, se menee ihan super nopeasti, samoin kesä, ja sitten on taas syksy ja pimeys. Haluaisin oppia pitämään päivistä sellaisenaan, olkoon kesä tai talvi.

Viimeksi kerroin että Nestorilla on majavaihe, ja tilattiin sänkyyn vuodekatos. Se vitsin vuodekatos vaan jäi jumiin jonnekin postiin, vaikka tilasin sen viikon ennen postin lakkoa. Enkä saanut ketään kiinni kyseisen kaupan asiakaspalvelusta. Tänään vihdoin vastasivat, paketti oli ollut jo pari viikkoa meidän omassa postissa, mutta en ollut saanut siitä ilmoitusta. Että näin hyvin taas meni… No tänään haettiin katos, ja viriteltiin paikalleen. Kaiken pimeyden keskellä se kaipasi myös valoköynnöstä.

Katos on vaaleamman sininen kuin kaupan kuvissa oli, mutta on se ihan kiva. Nestori varsinkin tykkää, ja se on pääasia. Taulut vaan täytyy vielä sijoittaa uusiksi. Toivottavasti Nestorin uni sujuu nyt jatkossa parmmin, ilman mörköjä.

-Henna-