Mehiläistarhaaja

Meille tuli muutama viikko sitten oma mehiläispesä, ja olen luvannut aiheesta kertoa teillekin. Tarhaus on aihe josta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta en nyt paneudu tarkemmin itse hoitoon. Kerron vain hiukan ensikertalaisen ensimmäisistä fiiliksistä, vähän hinnoista jne.

Innostus aiheeseen tuli ihan yllättäen, kun ystäväni alkoi siitä puhumaan viime talvena. Puhuttiin että olisi ihan kiva harrastus, ja myös hyvä ekoteko. Nyt on tosi paljon ollut mediassa keskustelua siitä, miten pölyttäjät ja kaikenmaailman öttiäiset ovat häviämässä maapallolta. Aloimme selvittämään kursseja aiheesta, ja pian olimmekin varanneet ajan aikuisopiston mehiläistarhauskurssille. Tähän kohtaan voinkin sanoa, että kannattaa ehdottomasti käydä kurssi, jos olet aiheesta kiinnostunut. Harrastuksessa on tosi paljon huomioitavaa, ja asioita joissa voit mokata jos lähdet kylmiltään pesän hankkimaan. Enkä siis halua säikytellä, harrastuksen kanssa kyllä pärjää hyvin, mutta pieni opiskelu alkuun helpottaa huomattavasti. On meinaan aika kurjaa jos mehiläiset heti kuolee tai karkaavat pesästä, joten ennaltaehkäisy on hyvä opetella.

Tämä kevät ollaan käyty teoriatunneilla noin kerran viikossa. Lähdettiin kurssille vähän sillä ajatuksella että katsotaan nyt, otetaanko pesä vai ei. En olisi sitä yksin ottanut, jo hinnankin takia. Sovittiin kuitenkin ystävän kanssa että ostetaan yhteinen pesä meidän pihaan ja harjoitellaan sillä yhdessä. Ensi kesäksi sitten jaetaan pesä ja toinen pesä siirtyy ystävän pihalle. Tämä oli tosi hyvä päätös. Voitiin jakaa kulut, ja opetella yhdessä ja mehiläisten hoitokin on helpompaa kahdestaan. Pesäkalusteetkin ovat melko painavia, joten helpompi yhdessä nostella.

Miten niitä sitten hoidetaan?

Mehiläispesä on siis pesälaatikoista koottu “kerrostalo” jonka sisälle kehälistoihin mehiläiset rakentaa kennostoja. (tosin näitäkin on erilaisia malleja, meidän on tällainen kerrostalo.) Kennostoon ne tekee hunajaa, ja kuningatar munii uusia mehiläisten munia. Näin niinkuin lyhyesti kerrottuna. Pesällä käydään noin 2-4 kertaa kuussa. Pesäkäynnillä käydään kennostot läpi, katsotaan onko munia, toukkia, onko hunajaa, löytyykö kuningatar eli emo, näkyykö sairauksia. Tarvittaessa sitten lisätään pesälaatikoita tuomaan lisätilaa, torjutaan tauteja jne. Syksyllä hunajat lingotaan ja purkitetaan, ja loppusyksystä laitetaan pesä talvitilaan nukkumaan.

Mehiläistarhaajan täytyy siis opetella tunnistamaan munat, toukat, emo jne. Tautien torjunta, lisätilan tarve, ja parveilun ehkäisy täytyy opetella. Parveilussa siis lyhyesti sanottuna osa pesästä karkaa emon kanssa. Täytyy sanoa että tässä kohtaa harrastusta moni asia on mullekin aivan uutta, enkä kaikkea osaa, joten en tämän tarkemmin ala aiheesta kertomaan siitäkään syystä.

Pistääkö ne??

Tämä on asia mikä monia kiinnostaa, ja hirvittää. En itse tykkää ötököistä juurikaan, mutta en pelkää ampiaisia tai mehiläisiä. Sitäpaitsi mehiläiset ei ole ampiaisia, mehiläiset on niitä hyviksiä, pikkuisen karvaisia pörriäisiä. Mehiläiset keskittyy ihan täysin siihen omaan työhönsä, niitä ei ihmiset kiinnosta. Mehiläisiä hoitaessa meillä hoitajilla on tuollaiset hassut mehiläishoitajan puvut, paksut hanskat ja kumisaappaat. Vaikka mehiläinen pistäisi, sitä ei tunne asun läpi. Mehiläisiä hoitaessa ne kyllä pörrää ympärillä, mutta hoitajan täytyy pysyä rauhallisena. Ei äkkiliikkeitä, ei huitomista. Ihan rauhallisia liikkeitä. Meidän mehiläiset on tosi rauhallisia, ja olenkin miettinyt puvun hankkimista meidän esikoiselle myös. Olisi opettavaa lapselle olla mukana hoitamisessa.

Eikä meidän pihalla mehiläisiä muutoin juuri näy. (Eli ei tarvitse vältellä meidän kahvilaa nyt, haha!) Mun mehiläiset lentää monen kilometrin säteellä, joten niitä on ympäri Korsoa, ei vain meidän pihalla. Meidän pesä on tuolla ihan pihan perällä, varaston takana. Sinne ei kukaan muu edes mene. Pesän voi ihan hyvin sijoittaa omalle pihalle, vain naapureilta tarvitsee luvan. (Meillä ei ole naapureita edes. ) Virastoihin täytyy myös tehdä ilmoitus, mutta ei suoranaista lupaa tarvita. Varsinkaan muutamaan pesään. Isommat pesämäärät on sitten eri juttu.

No paljonkos tämä harrastus maksaa?

Ilmaista tämä ei tosiaan ole. Olin vähän järkyttynytkin paljonko tähän saa rahaa menemään, joten onneksi aloitettiin ystävän kanssa yhdessä. Tosin jos hunajaa alkaa ihan kunnolla myymään, maksaa kalusteet kyllä nopeasti itsensä takaisin.

Mehiläishoitajan puku on jo noin 70€, lisäksi kumisaappaat ja hanskat. Parin laatikon pesä mehiläisineen maksaa keskimäärin noin 350€, mutta siihen täytyy melko pian jo alkaa kasaamaan lisää laatikoita. Laatikot, kehälistat, muutamasta eurosta muutamaan kymppiin kpl, mutta näitä täytyy olla paljon. Lisäksi jos haluaa oman hunajalingon, niin nekin maksaa 300€sta ylöspäin, riippuen onko käsinveivattava vai moottori. Astiat, lasipurkit ym päälle. Meillä on yhteensä mennyt rahaa tähän jo varmaan 1000€ luokkaa. Aiomme tehdä pesälaatikot ensimmäisiä lukuunottamatta itse. Pesäkalusteet kun saa puisena tai styroksisena, niin me valitsimme puun. Jolloin osia voi tosiaan tehdä itsekin. Linkoa ei tarvitse ostaa itselleen, vaan kehät voi käydä linkoamassa muualla. Me ostimme lingon itsellemme, koska meillä on tilaa, ja on helpompaa kun ei tarvitse lähteä pitkälle.

Tällä hetkellä mulla on työn alla hunajapurkin etiketin suunnittelu. Aion tietenkin myydä myymälässäni omaa hunajaa, mutta tänä ensimmäisenä kesänä sitä ei välttämättä ihan hirveästi tule. Kun me vielä harjoittelemme ja jaamme saaliin. Joten tällä hetkellä mehiläistarhaus on kiva harrastus, josta syksyllä saa hiukan tuloja, lähinnä kulujen korvaamiseen. Jatkossa toivottavasti sitten enemmänkin tuloja. Varsinkin kun tässä on jo myymälä jossa hunajaa myydä.

Olen siis todella hurahtanut tähän harrastukseen, ja kurssilla ollessani olen huomannut että niin moni muukin. Uskon että tämä on kasvava trendi, ja hyvä niin. Luonto kaipaa pölyttäjiä. Tosiaan oma puutarhani iloitsee tästä ratkaisusta, ja lapsetkin saavat oppia luonnosta. Vaikka tässä on opeteltavaa, niin silti kuka tahansa voi ryhtyä tarhaajaksi. Kaupunkitarhaus onnistuu myös, ja tarvikkeita saa ostettua myös käytettynä. Facebookistakin löytyy monta aiheeseen liittyvää ryhmää. Jotkut meidänkin kurssilaisista hankkivat alkuun yhteisen pesän, jolla harjoitella. Jos omaa pihaa ei ole, voi varmasti joltain maanomistajalta vuokrata pienen tilan jonkun pellon reunasta. Sehän on vain hyvä, kun mehiläiset käy pölyttämässä vuokranantajan satoa ja kukkia. Tai kysyä kaverilta, saako heidän pihalle viedä. Tilaa ei tosiaan tarvita paljon, pesä ja noin metri työskentelytilaa sen ympärillä on hyvä.

Kysykää ihmeessä jos tulee jotain mieleen. Vastaan parhaani mukaan.

-Mehiläistarhaaja Henna-