Stressaavan lomareissun jälkeen kotiin rentoutumaan

Moni lapsiperheen vanhempi voi varmaan samaistua siihen tunteeseen, kun lähdetään lomalle, ja palataan takaisin entistä väsyneempänä? Niin kävi taas meillekin.

Olin päättänyt että arjen kiireen keskellä on hyvä ottaa pieni irtiotto, ja varasin risteilyn Ruotsiin, jossa oltiin nyt viikonloppu. Lapset odotti reissua, itse odotin pientä irtiottoa, ja toki oli kiva seurata lasten innokasta odotusta. Reissuhan alkaa meillä jo siitä, kun saa stressin kera pähkäillä, mihin laittaa eläinlauman siksi aikaa. Eläimet on ihania, mutta painajaisia silloin kun itse lähdet johonkin. Joten onneksi matkataan harvoin. Noo, saatiin hoitoasiat oikein hyvin kuntoon, pakattiin ja lähdettiin kiireellä satamaan suoraan töistä.

Oikein kiva, kaikki on hyvällä tuulella, sataman pika check-in toimii kerrankin, ollaan ajoissa jne. Käydään syömässä sushit (Jotka maksaa niin pirusti koko perheeltä!), mennään leikkipaikkaan, syödään jädet, kaikki on vielä ok. Mutta sitten alkaa 4-vuotiaan väsymyskiukuttelut ja riehumiset. Kun on niin pirusti odotettu, ja ollaan ihan ylikierroksilla siitä jännityksestä ja arjesta poikkeavasta toiminnasta. Niin sehän purkautuu just sillä että riehutaan ja kiukutellaan. Sitten itselläkin kiristyy pinna, ja aikuiset alkaa tiuskimaan toisilleen.

Seuraavaan päivään kuuluukin sitten ne kiukuttelut, jäätävän täysi ja äänekäs aamubuffet (aamun painajainen), jonotus joka paikkaan, yksi vekki polvessa, itku ja veriset housut, yhdet tortut housussa keskellä pallomerta, vaihtovaatteet iiiiihan toisessa päässä laivaa, keikutuksen tuoma pahoinvointi, “mennään jo”-kitinät joka kaupassa, valitus kun netti ei toimi, väsymys, tuhannet askeleet ympäri tukholmaa, ryysis jne. Ihan kivaakin joo hetkittäin, yhteistä aikaa perheenä, mutta pääosin aika säätöä, kohellusta ja kiukkua.

Nyt vihdoin kotona, mutta aivan väsyneenä. Jos jotain hyvää voi sanoa tästä, niin se, että ONPA IHANAA OLLA TAAS KOTONA! Lähtö ja paluu on varmaan ne parhaat osat reissua aina.

Vaikka kotona odottikin pyykkivuori, neljät (!!) kissan oksennukset ja yhdet kissanpissiset matot, niin ihan sama, kotona. Eikä tarvii muuten heti haluta yhtään mihinkään. Niin rakkaita kuin ne lapset onkin, ja niinkuin niille haluaa niitä elämyksiä tarjota. Silti saa aika usein todeta että parhaat hetken on kuitenkin siinä arjessa, ja pienissä jutuissa. Sellaisissa joita ei olla juuri suunniteltu. Ja rentouttavimmat reissut on ne, joissa ollaan kaksin kaverin tai puolison kanssa. Ilman yh-tä-kään lasta.

Onneksi materia-ilo tasoittaa vähän fiiliksiä, vaikken Tukholmaan lähtenytkään yhtään shoppailemaan. Vain askartelukauppaan halusin.  Sieltä Panduro hobbysta ostinkin Kalligrafia-innostukseeni kirjan ja kyniä ja kirjakaupasta löysin niin ihanan sisustuskirjan. Rakastan pariisilaista sisustustyyliä, ja nyt löysin siihen aivan täydellisen kirjan. En tiedä saako sitä Suomesta. En ole muuten vielä edes selaillut sitä. Odotan iltaan jotta voin oikein rauhassa tutkailla sitä, inspiroitua ja nauttia silmäkarkista.

Mulla on oikeasti pitkään ollut nyt tosi vähäinen kiinnostus sisustamiseen, en ole ehtinyt. Nyt haluaisin uudistaa kotia, laittaa jo vähän kausivaloja, vähentää muutoin turhaa tavaraa ja ehkä inspiroitua tuosta kirjasta. Jos pikkuhiljaa huone kerrallaan ehtisin. Olisipa ihanaa. Välillä hetkeksi aloitan, mutta aina se jää jotenkin kesken. Koko syksy ollut vähän sellaista, keskeneräisyyttä.

Tuo ensilumikin toi heti sitä kotoilutuntua. Kynttilöitä, kaakaota, kausivaloja, täkkejä, fiilistelyä. Kun tämän viikon halloween on pulkassa, alan kaivaa myös joulua esiin. <3 Nekin on niitä juttuja joista perheenä saa paljon irti. Ensi viikolla kyllä tehdään jo ekat piparit.

-Henna-