Yllätyssyntymäpäivät miehelle

Huh mikä helpotus, kun ei tarvitse enää salata miehen syntymäpäiviä! Sami nimittäin täytti sunnuntaina 40 vuotta.

Mähän olin varmaan jo kaksi vuotta sitten päättänyt, että sitten kyllä juhlitaan isommin ja yllätän hänet juhlilla. Joulukuun alussa alkoi suunnittelu. Halusin järjestää jotakin niin, että päivällä päästäisiin lasten kanssa johonkin ja illalla aikuisten kesken. Tammikuu ei vaan ole se helpoin kuukausi keksiä ohjelmaa…

Lopulta päädyttiin siihen että mentiin päivällä Superparkkiin, ja illalla oltaisiin porukalla meillä syömässä tapaksia. Facebookin kautta keräsin porukkaa kasaan, Samin vanhoista kavereista lähtien. Yllätys säilyi loppuun asti. Tosin päädyin lopulta vihjaamaan jotain jo perjantaina, Sami ei tykkää että jotain tulee täysin puskista. Enkä muuten minäkään. Kerroin että jotain olen järjestänyt.

Superpark oli ajatuksena tosi hyvä. Sielä olisi lapsille sekä aikuisille tekemistä, ja voitaisiin mennä sinne isollakin porukalla ilman varauksia. No, ei siinä muuta mutta Sami hajotti kylkensä noin viikkoa ennen. Jonkinlainen hiusmurtuma tms. Jäi voltit ja kaikki muu tekemättä, mutta lapset tietty tykkäsi ja nähtiin tuttuja. Muutoinkin tuon paikan miinus oli kyllä se, että sielä oli ihan liikaa lapsia. Aikuisena ei kehdannut ängetä lasten väliin jonottamaan trampoliinia. Oli hyvä että sielä oli sentään pienille lapsille oma alue, mutta jotenkin olisi kaivannut myös aikuisten omaa aluetta.

Illalla sitten illanistujaisia meillä. Samin ilme oli kyllä kaiken sen arvoinen, kun näki pitkästä aikaa vanhoja kavereita. Tämä arki vie niin mennessään ettei hirveästi tule ketään enää nähtyä, joten tällaiset juhlat on hyvä syy nähdä tyyppejä. 

Kaiken kruunasi sunnuntaina aamulla miehen lahja. Olin paketoinut kosmetiikkalaatikkoon miehelle uuden puhelimen. Mies on sellainen joka ei raaski ikinä ostaa itselleen kalliimpaa puhelinta. Tai ostaa meille ja ottaa itselleen meidän vanhan. Nyt kerrankin sai vähän paremman luurin. Vaikkakin hänen ilme oli pari sekunttia vähän järkyttynyt kun näki kosmetiikkalaatikon, mitähän se raukka kuvitteli saavansa siitä lahjaksi, haha!

Nyt on helpottunut olo kun ei ole mitään isoja juttuja hetkeen tulossa, eikä tosiaan tarvitse salailla enää. Mä olen yrittänyt tehdä tänään viikonlopusta rästiin jääneitä juttuja, lähinnä työasioita. Vähän huonolla menestyksellä kyllä. Huomaan että Minnikin villiintyy vain enemmän, mitä paremmin kotiutuu. Tänään on kaatunut jo täysi vesikarahvi, multia kaavittu kukista, katkaistu tulppaaneja, matot jatkuvasti rullalla, koristeena ollut riikinkukon sulka pureskeltu jne jne. Aamuisin saa herätä jännityksellä katsomaan että mitähän kaikkea yön aikana on täällä riehuttu. Vaikka se siivoilu vie aikaa, niin on se lopulta sen arvoista. Toi katti on niin ihana tyyppi ja herätti myös paljon ihastusta lauantain synttäreillä. Kaikkiin tarttuu kissakuume Minnin myötä.

Kuvassa muuten se ihana pöytäliina josta kirjoitin täällä.

Nyt haen kupin kahvia, ja jatkan töitä.

-Henna-