Välipäivän ähkyfiilikset

Sinne se joulu jo meni, niin ettei ehtinyt tajutakaan.
Ei sillä, oikein mukava joulu meillä oli vaikka aattoiltana mulla alkoi taas kurkkukipu ja flunssa-väsymys, ja Nestorilla nousi kuume. Poika ei edes jaksanut lahjoista yhtään kiinnostua…. Se harmittaa, ja se vei fiilikset vähän muistakin joulupäivistä. Tapaninpäivän perinteinen reissu Samin veljellekin peruuntui sairastelujen vuoksi, mutta onneksi se onnistui tänään sunnuntaina.

Mä olen myös tosi tylsä, mulla ei ole nyt joulusta kuvia. Keskityin itse olemiseen ja kuvien otto on niin kamalaa pimeällä, ettei niistä vähäisistä kuvista hyviä tullut. Nyt siis näin.

Ainakin saatiin oikein kunnolla löhötä ja mässäillä, viinit jäi aika vähiin flunssan takia mutta suklaata ja juustoja meni senkin edestä. Niitä on nyt syöty niin että ei tee hetkeen lisää mieli. Sen sijaan kroppa kaipaa jo salaatteja ja kevennystä. Mulla tuli eilen illalla ihan tosi huono olo siitä suklaamäärästä, joten tänään ostin kunnolla kaikkea vihreää.

Tuossa kuvassa on pipoja joita itse tein lahjaksi. Mä jotenkin päätin että kun rahaakaan ei niin ole tänä vuonna tuhlattavaksi, ja sitä kaikkea krääsää ja leluja tutut saa jo niin paljon, että nyt jotain muuta. Lapsille ostin askartelujuttuja, muovailuvahoja ja muuta tarpeellista. Poikien toisille serkuille ja kummitytölle tein jostain nappaamani idean mukaiset pipot. Veljilleni tein villasukat ja äidille tyynyn. Annoin tutuille myös esimerkiksi pitkiä kynttilöitä.

Joulun jälkeen kuitenkin mietin että ostinko sittenkin liian vähän muille, kun itse saimme vaikka ja mitä ihanaa. Sitten päätin että sellaisesta ajattelusta täytyy päästä eroon. Ei lahjojen antaminen ja saaminen ole mikään kilpailu. Täytyy mennä tilanteen ja fiiliksen mukaan. Välillä enemmän jos keksii jotain tosi kivaa, välillä vähemmän, jos ollenkaan. Toki haluan muistaa läheisiäni, mutta onko se ostelu just jouluna se tärkein asia. Jos jatkossa en ostaisikaan tutuille joka vuosi mitään, vaan muistaisin heitä vaikka jonain tavallisena arkipäivänä. Tai muistaisin heitä läsnäolollani. Kysyisin useammin kesken arjen, mitä kuuluu, miten voit. Esimerkiksi ystäväni, Mikin kummi, saattaa lähettää Mikille kortteja joskus ihan vaan muuten vaan. Mielettömän ihana ajatus. Mikikin arvostaa ja säästää jokaisen kortin.

Mä huomaan että mulla itsellä lähtee tuo jouluostelu viime hetkillä aina vähän käsistä. Käyn vielä hakemassa tuolle jotain ja tuolle toista, vaikka ei enää tarvitsekaan ja olen jo päättänyt että tänä vuonna ei paljoa. Mietin myös että riittääkö muka esimerkiksi villasukat lahjaksi. Nyt otin kuitenkin järjen käteen. Jos ei riitä saajalle itse ajatuksella tehty lahja, niin ei kyllä hyvin mene.

Näitä olen pohtinut, ja potenut samalla suklaa-sekä tavaraähkyä. En yhtään ihmettele että tammikuu on niin monilla uudistumisen aikaa. Kaappeja tyhjennetään ja salikortti hommataan. On ihanaa välillä vain mässäillä, olla ja ostella toisille lahjoja mutta sitten iskee vastareaktio. Onneksi. Aikansa kutakin. Pieni heittäytyminen löhöilytilaan tekee hyvää. Kunhan mässäily ja shoppailu ei jää päälle. (Joo alemyynnit alkaa, plaah….)

Vähän ehkä sekava postaus taas, onpa taas kaikkea tullut pohdittua.

Menikö sulla shoppailu yli vai ostitko maltillisesti? Tai teitkö jotain itse lahjaksi? On aina kiva kuulla ideoita itsetehtyihin lahjoihin.

Huomenna olisi taas maanantai, muutama arkipäivä ja vihreä salaatti-päivä tähän väliin. Sitten taas mässäillään, hah!

-Henna-