Lapsen toiveet

Tämä on tosi hölmöä, mutta mulla alkaa taas remppastressiä pukkaamaan.
Nyt kun tässä olohuoneessa on nukkunut vajaa kaksi kuukautta, alkaa oikeasti kaipaamaan sitä makuuhuoneen valmistumista ja rauhaa. Varsinkin kun suihku ja toinen wc on sielä.
Saatikka että meidän Miki alkaa todenteolla kaipaamaan omaa huonetta. Vaikka poika onkin vasta pieni, 4-vuotias, hän alkaa silti olemaan myös iso. Pojasta huomaa että hän oirehtii enempi ja enempi koska joutuu jakamaan huoneen alati vaihtuvan lapsen kanssa, on se kaveri sitten kiva tai ei, mutta jaettava on huone, lelut ja oma tila. Kysynpä vaan että kuka sellaista jaksaa pitkään. En minä ainakaan. Tulisin hulluksi.

Miki toki tykkää hirmuisesti siitä että kotona on kaveri, mutta hänkin kaipaa myös omaa tilaa. Olisi myös kiva jos lempparilelut saisi pitää ihan itsellään, ilman että joku toinen sotkee tai hajoittaa. Kaveri saattaa myös olla hyvin takertuva, ja poika tarvitsee omaa tilaa. Ahdistuu kun toinen roikkuu koko ajan vieressä kiinni.

Olen yrittänyt katsoa että pojan lempilelut ja aarteet hän saisi pitää itsellään ihan yksin, ja muut jaetaan. Ja kun huomaan että nyt poika hermostuu toisen jatkuvasta läsnäolosta, yritän järjestää pojalle omaa tilaa. Pelatkoon rauhassa vaikka pleikkaa, ja toinen leikkii lastenhuoneessa. Toki myös toisinpäin, sitäkin tapahtuu toki paljon. Kaverikin tarvitsee sitä omaa tilaa. Kerron nyt kuitenkin Mikin näkökulmasta, koska Miki joutuu äidin työvalinnan vuoksi kestämään tilanteen tällaisena. (Enkä voi työstäni, eli toisen näkökulmasta juuri kertoa)

Joten siis, kyllä, muuttoinnostus on nyt vähän laantunut, ja tämän hetken tilanteen tuomat ongelmat alkavat näkyä.
Komensin tänään miehen ilkeästi töihin illaksi, raivaamaan makuuhuonetta. Sielä huoneessa vaan iskee epätoivo. Katto on todennäköisesti pakko rapsuttaa puhtaaksi kokonaan ja maalattava. Mitä lie maalia vedetty kattoon kun joka huoneessa maali tippuu syliin… Lattia on niin täynnä jotain tasoitetta etten tiedä miten se saadaan vielä rapsutettua. Vanhoista tapeteista suurinosa on nyt revitty, mutta tasoitettavaa on paljon seinissä. Muovimattoakin vielä puolet jäljellä. Eikä huvita sitten pätkääkään tämä työvaihe.
Pitäisi ehkä järkätä pientä talkootoimintaa. Kaveri apuun rapsutteluun jotta työ sujuisi mukavammin. Nyt se on tylsää, mutta pakko on pistää hösseliksi jotta pääsee joskus siihen kivempaan eli maalaus- ja tapetointivaiheeseen.

Tosin huomisen olemme Turussa veljeni luona. Mutta sunnuntaina sitten pistetään hösseliksi.:)

-Henna-