Perhekerhoilua ja kuulumisia

Mä halusin hirveästi tulla kertomaan yhdestä jutusta jota olen tässä viime aikoina järjestellyt. Nimittäin perustin uuden, vähän erilaisen perhekerhon. Keräsin kasaan muutaman äidin ja pienen lapsensa, ja me käydään kerran kuussa läheisessä vanhainkodissa pitämässä kerhoa. Se on sellainen vanhempien ihmisten ja pienten lasten kohtaaminen. Tänään meillä oli aamupäivästä ensimmäinen käynti, ja ihan kivastihan se sujui.

Tämä on hassu juttu, kun olen itse vuosia miettinyt että miten voisin tehdä jotain hyvää, ja juuri vanhainkodin asukkaille mieluiten. Mähän olen ammatiltani lähihoitaja. Ennen vastaanottoperhetyötäni tein koulussa työharjoitteluja vanhainkodissa ja työskentelin kotihoidossa. Opiskelijana sain paljon ulkoiluttaa ja viihdyttää vanhuksia vanhainkodeissa, ja se on jäänyt mieleen. Heidän päivänsä kun ovat usein melko yksitoikkoisia.

Mua pyydettiin alkuvuodesta Korson Mannerheimin lastensuojeluliitolle kirjoittamaan ilmoituksia ym. Sitä kautta nousi sitten idea tuohon että vanhusten kanssa voisi keksiä jotain, ja minähän otin homman heti vastaan. Vihdoin oli mahdollisuus tähän. Varsinkin näin hoitovapaalla kun kaipasi jotain tekemistä ja järkkäilyä, niin tämähän oli hyvä.

Luin että ympäri Suomea järjestetään Terhokerhoja. Niissä kuitenkin vanhukset ja lapset kohtaavat jossain sovitulla paikalla. Me taas haluttiin mennä paikan päälle vanhainkotiin, jolloin kynnys asukkailla osallistua olisi helpompi. Pyysin muutaman tutun mukaan, ja lisääkin porukkaa otetaan jatkossa mukaan. Tarkoitus on vain että lapset saa leikkiä, lauletaan yhdessä, ehkä vähän askarrellaan tms. Asukkaat saavat seurailla vieressä, jutella meidän kanssa tai osallistua lauluun ja leikkiin kykynsä mukaan.

Sellainen alkoi siis tänään, ja mä olen kyllä ihan tyytyväinen. Vielä vähän hienosääntöä juttuihin, ja kyllä se tästä. Toivotaan että tästä tulee pitkäaikainen kiva juttu.

Tulin tästä kertomaan siksikin, että josko joku muukin jossain päin Suomea saisi tästä ideaa. Rohkeasti järkkäämään vaan, ja tunti kerran kuussa ei ole kovin iso sitoutuminen mutta kiva piristys vanhoille ihmisille, sekä lapsille ja meille itsellekin.

Otin pari kuvaa Nestorin huoneesta. Mulla on kyllä pieni kaaos sielä. Meillä on tulevana lauantaina lastenvaatekirppis Korsossa, jonne olen menossa myymään. (Tervetuloa lähiseudulta käymään! Kirppis on Korson kirkolla la 13.2 klo 10-12) Joten Nestorin vanhat vaatteet on levällään pojan huoneessa, vielä pitäisi kaivaa ullakolta paljon vaatetta esiin. Ihan kiva kyllä jos saisi reippaasti myytyä noita, ainakin tosi halvalla aion myydä.

Vanhat lukijat varmaan muistaa tuon Nestorin toisen mobilen jonka tein pojalle kun olin raskaana. Mä tässä arvon sen kohtaloa. Hoitopöytä lähtee varmaan pian pois, ja mietin että jätänkö mobilen silti huoneeseen jonnekin nurkkaan. Nuo paperiset sydämet vaan valuu jo jonkinverran ja niitä saa nostella vähän väliä… Olisi helpompi luopua tuosta, mutta vitsi kun tykkään siitä edelleen. Katsotaan nyt miten teen sen kanssa…

Nestorikin sai palan suklaata lounaalla, ilme sen mukainen kuvassa. Haha!

Nyt hirveällä kiireellä jatkamaan muita juttuja. Meillä on viikon kiireisin ilta kun Mikillä ja Samilla on sählyä ja mulla ja Nestorilla perheliikuntatunti. Aina hirveällä juoksulla sinne mennään, ja viimeksi saatiin hitsi sakkoja kun auto piti vaan jättää kiireessä tien laitaan….

Hei kiitos vielä kaikille, tänne on tullut paljon uusia lukijoita, tosi kiva kun ootte löytänyt tänne! Sekä jaksatte viipyä jatkossakin, vaikka tämä välillä onkin vähän asiasta viidenteen hyppivä blogi, jossa kaikki ei ole niiiin justiinsa.

-Henna-