Vuosikatsaus 2013: Kevät

On taas se aika vuodesta, että on aika sanoa hyvästit menneelle vuodelle. Tässä kohtaa onkin siis perinteisesti hyvä aika muistella menneitä, ja käydä läpi meidän vuosi 2013. Vuosi joka on ollut todella kiireinen niin remontin, työn kuin muunkin elämän puolesta.

Tässä nyt alkuun vuoden ekat kuusi kuukautta.

Tammikuu:

Heti tammikuun alussa meillä kävi kuvaaja ja toimittaja tekemässä kodistamme jutun Kodinrakentaja-lehteen. Juttukin ilmestyi hyvin pian.
Unto-koiramme, silloin vielä pieni pentu, alkoi oppimaan sisäsiistiksi. Lisäksi käytiin pentukoulussa.
Myös Mikillä oli hurja oppimistahti meneillään, poika luki jo reilu vuosi sitten ja lisäksi piti opetella viikonpäiviä, kuukausia….
Saatiin toisen pikkuvessan remontti valmiiksi. (Tosin vieläkin vessasta puuttuu wc-paperiteline!)
Viime tammikuussa me nukuttiin vielä olohuoneessa, makkarissa alkoi lattian maalaus ja tapetointi.
Heh, näköjään tilasin Mikin tapetit jo tammikuusssa! Nyt ne on vihdoin sentään seinällä!
Myös mun huoneen tapetit tilasin, ja ne ei ole vielä lähelläkään seinään pääsyä…. No, sekin päivä vielä tulee.

Helmikuu:

Makkari valmistui, ja me saatiin vihdoin siirtää sänky pois olohuoneesta. Alkuun oli outoa tottua siihen että tilaa tuli lisää, ja nukummekin ihan toisessa päässä taloa.
Minä täytin 29-vuotta. (Juu, parin kuukauden päässä häämöttää 30 vee…)
Minä kokeilin superdieettiä elintapojen parantamiseksi. Ei se lopulta ollut mun juttu vaikka sitkeästi sen vedinkin, mutta oli huikeaa nähdä miten nopeasti kroppa voi muuttua jos vain haluaa! (Kyllä, taas joulumässäilyn jälkeen olisi aika tsempata ja syödä paremmin, mutta ei nyt ihan noin tiukalla linjalla…)
Me tehtiin ikimuistoinen reissu Seurasaareen upeana aurinkoisena talvipäivänä. Voi että, kunpa tuo vesisade lakkaisi ja tänäkin talvena saataisiin kokea jotain vastaavaa…. Mulla oli monta viikkoa “pakko”vapaata joten saatiin olla oman perheen kesken oikein urakalla.
Maalasin varastosta löytyneen työpöydän mustaksi. Pöytä muutti ensin olkkariin mutta nykyäänhän se on makkarissa peilipöytänä.

Maaliskuu:

Maaliskuussa aloitettiin Mikin huoneen remonttia. Miki itse kasvoi silmissä, ja pojan ujous alkoi selkeästi vähenemään ja isältä peritty huumorintaju nosti päätään. Eräässäkin kuvassa Miki ilveilee kuvan nurkassa kun äiti yrittää ottaa hienoja sisustuskuvia.
Mieli heräsi selkeästi valon myötä, olin täynnä sisustusideoita ja aloitin kiitollisuus-päiväkirjan. (Joka täytyy kaivaa taas esille, heti!)
Oiii, me oltiin espanjassa!! Ekaa kertaa paluu espanjaan sitten meidän seurustelun alun. Mä en kestä kattoo noita kuvia, haluun taas etelän lämpöön!
Maaliskuussa kirjoittamani toive siitä että tuleva kesä olisi kaunis ja lämmin, onneksi toteutui vaikka talvi olikin pitkä. Mitenhän käyn kesän tänä vuonna, sataakohan silloin sitä lunta….?
Maaliskuussa pohdin myös työtäni ääneen, sen mitä pystyn. Jos se kiinnostaa, kurkkaapa maaliskuuhun!
Sisustelin ahkerasti olohuonetta sängyn lähdettyä sieltä. Ilme muuttui keväisempään. Meillä oli myös Maalla-lehden kuvaukset, ja itseasiassa tuo juttuhan muuten ilmestyy kuukauden päästä, 28.1 on meidän koti Maalla-lehdessä!
Meidän Unto Hermanni-koira täytti puoli vuotta. Pentukarva alkoi lähteä ja toinen korva nousi pystyyn. Se toinen korvahan ei ole noussut vieläkään, mikä taas tekee koirastamme erityisen suloisen.
Pääsiäinen osui ihan kuun lopulle.

Huhtikuu:

Huhtikuussa meillä sairasteltiin mutta fiilisteltiin kevättä.
Laitoin ekat narsissit ulos ruukkuihin, vaikka lunta oli vielä paljon maassa.
Haaveilin perustavani oman käsityökerhon, ja sainkin suorastaan yllättävän paljon kiinnostuneita viestejä! Hyvin pian oli kässäkerhon naisryhmä kasattuna.
Unto karkasi ja saimme kokea hetken kauhunhetkiä, mutta kaikki päättyi onneksi hyvin.
Huhtikuussa kyselin myös kirjavinkkejä teiltä ja sainkin paljon hyviä vinkkejä. Jos sinuakin kiinnostaa, kurkkaa huhtikuuhun!
Huhtikuussa Miki-täytti hurjat 5-vuotta! Pojalle leikattiin myös ekaa kertaa sitten vauva-ajan vähän lyhyempi tukka, mutta todettiin hyvin pian että Mikin juttu on tuo vähän pidempi malli. Täytyi sitä kuitenkin isolle pojalle kokeilla! Tällä kertaa synttäreiden teemana oli Super Mario ja Sonic-pelit. (Herranjestas muuten kun poika ei meinannut pöksyissään pysyä itiksessä viime pe kun mäkkäriin on tullut Mario-leluja!!)

Raivasimme pihaa talven jäljiltä, haravoimme, idätin kasvimaan kasveja, suunnittelin pihaa, pullotin simaa…. Olin ihanan täynnä energiaa, oi kevät!!
John-kissa saapui taloon viimeisiä eläkepäiviään viettämään. Kaikkihan ei mennytkään sitten niinkuin piti, John vei mun yöunet ja pisti kissat ja koiran sekaisin. Just kun ajattelin ettei tästä tulekaan mitään, se raukka kuoli… Mulla on vieläkin tuosta kaikesta niin paha mieli…
Huhtikuussa  kuitenkin minä hihkuin yksinäni lenkkipolulla kun Unto oppi nostamaan ekaa kertaa jalkaa!:D

Toukokuu:

Aloitimme talon ulkomaalausta rapsuttelemalla.
Ostin istutuslaatikoita ja perustin laatikkokasvimaan. Ihan intona laitoin puutarhaa, ja päivät oli lämpimiä.
Meille tuli trampoliini pihaan, jossa lapset viihtyikin koko kesän. Lomailtiin, ja saatiin maalattua talossa eka nurkka.
Kävimme mökillä ekaa kertaa pariin vuoteen, nautin kun sain seurata Unton ja Mikin touhuja mökillä luonnon keskellä.
Löysin kierrätyskeskuksesta tuon “mummolamppuni” josta tykkään niin kovasti edelleen.
Kävin Porvoossa ystäväni kanssa, hän odotti tuolloin esikoistaan joten päivä oli erityinen.

Kesäkuu:

Kesäkuussa kirjoittelin blogiin huomattavasti vähemmän, mutta onko ihme. Sää suosi ja elämä oli ihanaa!
Kesäkuussa korjailtiin kuistia, mies mm. rakensi uudet raput ekalle kuistille.
Työjutut aiheutti stressiä.
Miehen veljen tulevan vaimon polttarit vietettiin aurinkoisessa kesäsäässä.
Lehtijuttu Vantaan Laurissa.
Askartelua Samin veljen häitä varten, pompom-innostusta! Kiireistä häihin valmistautumista ja lopulta ne itse häät.
Oltiin mökillä.
John-kissa kuoli…

Huuh huh, ihan tulee hiki kun palaa entiseen! Aivan järisyttävää miten paljon sitä onkaan taas ehtinyt! Oikeasti suosittelen kaikille vastaavan päiväkirjan pitämistä, edes sellaista johon kirjaa aina kuun lopussa kuukauden kohokohdat. Kyllä on mieletöntä muistella niitä sitten vuoden päästä ja nähdä mitä kaikkea sitä onkaan kokenut!
Ensi kerralla postaus sitten syksystämme.

-Henna-