Lomakuulumisia

Talon maalauskin pääsi käyntiin, nyt on toinenkin talon pääty kokonaan valmis ja pihan puolella jatkettiin maalailuja. Jos kelit jatkuu näin niin maalauskin jatkuu tässä pikkuhiljaa. Tuo Uulan petrooliöljymaali on kyllä siitä ihana että tulee nopeasti valmista! Yksi kerros maalia riittää ja vanhat maalit voi jättää alle suojaamaan puuta. Jolloin ei ole myöskään niin tarkkaa saako maalia nyt joka ikiseen koloon ja rakoon.

 Lauantaina mä tein ison urakan ja siivoilin vihdoin vähän ullakkoakin. Päätavoite oli kaivaa kaikki vauvatarvikkeet ja -vaatteet samaan pinoon. Niitä kun on ollut vähän sielä sun täällä hoitolasten jäljiltä. Aina pienen lapsen lähdettyä sitä on vain nopeasti työntänyt tavarat pieneen pussiin ja ullakolle. Niitä pieniä pusseja sitten onkin vähän sielä sun täällä… tai oli, ei ole enää.
Mua vähän huolestuttaa missä kunnossa olen loppuraskaudessa, joten paras nyt tehdä näitä raskaampia juttuja niin paljon kun ehtii. Siis oloni on kyllä sinänsä oikein hyvä, mutta vatsa alkaa pikkuhiljaa olemaan tiellä ja painaa keuhkoja ja sisäelimiä niin että nyt jo puuskutan helposti ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Kuumuuskaan ei auta asiaa, joten täytyy ottaa iisisti. Ei vain malttaisi!

Mun kasvimaa näyttää oikein lupaavalta, kyllä nuo pienet sadekuurotkin tekee sitten hyvää! Tekisi vain mieli suurentaa näitä kasvatusalueita.
Ekassa kuvassa muuten näkymää meidän varaston taakse. Tuo on se nuorten lempipaikka josta saa teinejä häätää vähän väliä. Se seinä on myös täynnä tageja jotka odottaa peittomaalausta myöskin… Teinit menee tuolta toiselta puolen, tien vierestä aidan yli tuonne, ja tuosta edestä on iso pudotus alas tielle. Toisaalta se on ihana niittyinen alue johon haaveilen kasvimaata. Alue pitäisi aidata turvalliseksi kallion reunasta ja teinien pääsy estää korkeammalla aidalla. Pihan puolen aitaan pieni portti ja kulkuyhteys tuonne taakse.
No, nämä on näitä ikuisia haaveita. Onhan mulla jo oikein söpö kasvimaa-alue tuossa.

Laitoin myös eilen Instagramin puolelle kuvia etenevästä maalausurakasta ja ilta-auringossa kylpevästä pihasta. Mukaan lisäsin kysymyksen, uskoisiko että olemme keskellä Korson keskustaa? Vielä kun eilisen rauhallisen, aurinkoisen, hiljaisen ja kesäisen tunnelman olisi saanut lintujen lauluineen purkkiin. Kun kissa makoili pihapöydällä ja koira vartioi kalliolla heinikon keskellä reviiriään asemalaiturille tuijottaen. Ei todella uskoisi missä ollaan, tämä on pieni salainen maalais-saareke keskellä huonomaineista Korsoa.
Korso ei ole maineensa arvoinen niinkuin olen sanonut, mutta kyllä niitä juoppojakin ja riehuvia teinejä täällä riittää. Välillä tunnelman rikkoo lähipubin karaoken äänet ja huutelut, tai viereisen parkkihallin kiljuvat teinit ja autoista pauhaavat teinipopit. Tai asemalla bileisiin matkaava juhlakansa. Silloin huomaa missä ollaan, keskustassa, asemalla, Korsossa. Onneksi pääosin elämme keskellä rauhaa, ja suojassa niiltä metelöitsijöiltä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,

-Henna-