30

30-vuotta sitten, vuonna 1984, illalla vähän ennen kello kahtatoista mun äitini synnytti esikoisensa, minut. Mikä ei ehkä ollut kovin helppoa, olin melkoisen iso vauva!  Nyt vuonna 2014 mä olen 30-vuotias, äidin neljästä biologisesta lapsesta se vanhin mutta selkeästi pienin, heh!

Nyt mä olen oikeasti ihan aikuinen, ja elän oikeastaan tähän astisen elämäni parasta aikaa. Ei tunnu kovin pahalta edes olla tässä iässä, varsinkin kun mun ympärillä on monta upeaa neli-ja viisikymppistä naista. Heistä näkee miten ikä on vaan numero. Oikeasti olen onnellisempi tässä iässä kuin vaikka päälle 20-vuotiaana, jolloin olin elämäni kanssa aika hukassa. Lisäksi tämä ikä on esim työn puolesta uskottavampi. Kun aloitin näitä töitä, olin selkeästi nuorimpia ja aina se ei ole ollut kovin hyvä asia.

Alan myös uskoa siihen, että mitä vanhempi olet, sitä itsevarmempi olet. Ei tarvitse esittää mitään. Mä olen mä, pieni punapää jolla on tatuointeja, mummomaiset harrastukset, musiikkimaku jazzista rockiin, paljon lapsia, parrakas mies, vanha talo ja joka rakastaa antiikkia ja värejä. Nykyään rakastan rutiineja, en jaksa enää bilettää kovin usein ja olen vihdoin hurahtanut siihen urheiluunkin. Toteutan haaveita ja elän niinkuin haluan.

Päivää on juhlittu kahvitellen sukulaisten kanssa, mummin laskiaispullia syöden. Mikin kerhon jälkeen lähdettiin vielä perheen kesken Helsinkiin etsimään antiikkia (ei löytynyt) ja syömään. Ensi viikolla juhlitaan sitten enemmän, mulla on piiiiiitkästä aikaa muutama päivä lomaa, tiedossa hemmotteluhoitoja, ravintola, ystäviä, sukulaisia, kaunistautumista, miehillä puvut ja naisilla vaatteet viimeisen päälle. Yö hotellissa ja ihana hotelli-aamupala. I-ha-naa!

Suuri kiitos edelliseen kommentoineille. Se oli taas postaus jonka julkaisua hetken mietin. “Ketä kiinnostaa ei-urheilijan lenkkeilyintoilu” mutta jälleen huomasin että turha edes miettiä tuollaisia. Mun mielestä oli mielettömän hienoa että tykkäsitte niin kovasti, ja mikä parasta, ainakin muutama sai tuosta kipinän lähteä lenkille! Ihan mahtavaa! Oon tosi ylpeä itsestäni ja teistä, tuli niin hyvä mieli!:)
Kommentteja lukiessa innostuin itsekin lähtemään vielä illalla lenkille, vaikka tänään ei pitänyt. Vedin vielä tosi hyvällä fiiliksellä, ja juoksu meni kevyesti. Kotiin palasin hymyssä suin, täydellinen lopetus synttäreille!

Kiitos siis teille!

-Aikuinen Henna-