2-vuotiaan syntymäpäivät ja hullunkurinen kakku

Meillä juhlittiin lauantaina 2-vuotiasta Nestoria. Juhlista ei ole niinkään kuvia, ei siinä ehtinyt taas kovinkaan paljoa kuvaamaan. Tarjoiluista ehdin sentään nappaamaan muutaman kuvan.

Tänä vuonna tilasin Nestorille kakun. Tässä on nyt niin erityisen paljon kaikkea elämässä, että ajattelin jossain vähän löysätä. Idea hauskaan kakkuun tuli jossain Facebook-ryhmässä. Joskus ajat sitten nappasin sieltä kuvan hauskasta kakusta. Lisää ideoita etsin Pinterestistä, muistaakseni nimellä ”candy cake”. Todella paljon on nyt Pinterestissä tällaisia valuvia kakkuja. Muutenkin kakut saavat olla vähän ”övereitä”. Samoin kuin Jenkeistä on tännekin päin tullut näitä ns. ”friikkipirtelöitä” joihin laitetaan aivan järjetön määrä kaikkea herkkua päälle. Idea tässä kakussa on vähän sama.

Pinterestistä tuli myös idea noihin tikkareihin. Annoin ohjeeksi kakkuun että mieluummin kaikkea liikaa kuin liian vähän, ja ei saa laittaa marsipaania. Kakun tilasin Tmi Herkkukeijun Reijalta. Kyllä kannatti, kakusta tuli todella onnistunut ja upea kruunu kattaukseen.

Muutoin tarjoilut hoiti hyvin pitkälti mun äiti. Kinkkupiirakkaa, oliivi-fetapiirakkaa, ihanaa mustikka-ja vadelmapiirakkaa. Karkkeja, sipsejä ja nakkipiiloja. Hyvin perinteistä siis. Muutoin mentiin ihan Salama McQueen- kertakäyttöastioilla ja serpentiineillä. Koska kakku oli noin näyttävä niin eipä siinä paljoa muuta tarvittu. Väriähän meidän pöydästä löytyy muutenkin aina. 

Päivä oli muutenkin oikein onnistunut ja pieni päivänsankari oli aivan onnesta soikeana. Poika on nyt siinä iässä että synttärit, joulut ym on ihan parasta. Aamu alkoi perinteisesti sillä että olohuone oli täynnä ilmapalloja. Niihin piti tietty tehdä heti suora sukellus. Lahjojen repiminen auki oli superjännää ja herkut maistui. Nestori myös nauttii ihan hirveästi siitä että läheiset ihmiset ovat ympärillä. Seurustelee kaikkien kanssa, hakee huomiota ja esittelee lelujaan. Tuo poika ei ujoile juuri mitään eikä ketään.

Nestori on kahden vuoden aikana kasvanut vain enemmän ja enemmän Eemelin kaltaiseksi pieneksi riiviöksi. Hän osaa kyllä hienosti leikkiä itsekseen pitkänkin aikaa. Pääosin tuo kuitenkin koettelee vanhempiensa hermoja, ei-sanaa ei totella, kiipeilee pöydille, käy salaa syömässä veljen karkit. Heittää ruokaa pöydässä, jahtaa eläimiä, juoksee, hyppii, innostuu kaikesta, virtaa riittää kuin pienessä kylässä. Poika on kaikkea muuta kuin rauhallinen isoveljensä. On ollutkin mielenkiintoista tämän kahden vuoden aikana seurata poikien eroavaisuuksia. Kummassakin pojassa on paljon vanhempiensa piirteitä mutta molemmat ovat pääosin ihan omia persooniaan.

Kaikesta huolimatta kyllä kannatti vajaa 4-vuotta aikoinaan poikaa odottaa. Kaikki itkut, hoidot ja odotukset olivat sen arvoisia että saatiin perheeseen vielä tämäkin poika. Se kun ei ollut itsestäänselvää. Joskus tuntuu että lapset kasvattaa meitä vanhempia yhtä paljon kuin me heitä. Oppii näkemään että tiukat periaatteet ja mukamas hyvät kasvatustavat ei olekaan aina se paras tapa. Se mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Täytyy osata vähän löysäillä ja antaa armoa itselleen ja lapsille.

Aika kiitää, meillä on nyt 8,5 vuotias ja 2 vuotias poika. Veljekset kuin yö ja päivä. Hurjaa, ja ihanaa.

-Henna-