Yksi haaveista toteutuu – rimakatto valmistuu!

Luulenpa, että Designtalon kotiräätälimme Esko ujutti minuun ajatuksen rimakatosta jo viime syksynä. Googlettelin myöhemmin erilaisia vaihtoehtoja ja löysin mieluisen ja toteuttamiskelpoisen mallin Koti7-blogista. Otin tietoisen riskin ja päädyin tilaamaan samaa mäntyrimaa samalla käsittelyllä (eli kuultomaalattu Tikkurilan mattalakalla, sävy on Teknoksen kartalta T3036) samasta paikasta (eli TE-listoilta ja toimittajana oli paikallinen Järvenpään K-Rauta).

Päädyimme laittamaan kyseisen blogin tyyliin rimojen alle mustaa maisemointikangasta. Nidoimme sen napakaksi kattoon. Ongelmaksi osoittautui reunat. Kuinka ne saisi siistiksi, sillä en haluaisi kattolistoja. Ratkaisuksi keksimme mustan mattapintaisen erkkarin, jota kävin hakemassa pari rullaa Intersportista. Oli myyjä hieman ihmetteleväinen, kun kerroin käyttötarkoituksen ja pohdin toisena vaihtoehtona mustaa kineesioteippiä. Erkkari oli puolet halvempaa, joten sillä mennään!

Myöhemmin kuulin, että toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää ns. tervapaperia rimojen alla. Sen asennus olisi ehkä saattanut olla aavistuksen helpompaa – etenkin noiden seinän vierustojen osalta. Tosin meidän vastaava mestari Esa sanoi, että toisessa hänen valvomassaan kohteessa oli päädytty tervepaperiin ja siihen oli tullut asennuksen yhteydessä muutama reikä. Hintaluokaltaan maisemointikangas ja tervapaperi on aika samoissa.

Kun mun mies ja hänen veljensä alkoi rimakattoa latomaan, mulla oli oma projekti käynnissä varastossa. Vajaan tunnin päästä miehet tulivat multa kysymään, että olisko sittenkin hyvä laittaa kattolistat. On muuten millin tarkkaa hommaa, jotta saadaan molempiin päätyihin sama 15 millin rako. Pidin pääni ja sanoin, että sitten mitataan 🙂 Kyllähän sen tietystä kulmasta huomaa, että muutama mittavirhe on tullut, mutta sen kanssa pystyy elämään (siitä en kyllä kuvaa laita!)

Asensimme katon viimeistelynaulaimella ja sain kaverilta vielä lainaan Sencon akkukäyttöisen version, joka ei tarvitse kompuraa. Osa nauloista meillä oli jo valmiiksi valkoisella päällä, osa pitää käydä jossain vaiheessa elämää töpöttelemässä valkoiseksi.

Mutta kyllä sinne matkan varrelle muutama mutka tuli. Lamppujen ja ilmastointikanavien kohdat ovat vielä selvittämättä sähkö- ja LVI-miehen kanssa. Yritin aika epätoivoisesti laskea rimojen välityksiä, jotta piipun reunuksesta olisi tullut mahdollisimman siististi. No ei mennyt kuin Strömsössä ja nyt siihen jäi ärsyttävän isot raot. Itse asiassa alkuun oli hieman epäselvyyttä myös siitä, pitääkö piippuun olla jonkinlaista ”varorakoa”. Takkatoimittajan tilausvahvistuksesta löysin, että koska kyseessä on ns. On-piippu, etäisyys palaviin materiaaleihin pitää olla 20 mm. Noh, nyt rakoa on hieman enemmän, sillä emme jaksa laittaa siihen pientä suiroakaan. Ehkä silmä tuohon tottuu…

Mutta rimakatto on kyllä pysäyttänyt positiivisesti kaikki meillä vierailleet! Ja pakko sanoa, että vaikka katto on aika työläs tehdä, niin on se KOMEE! Ensi viikonloppuna jatkamme projektia ison makuuhuoneen puolelle.