Irmeli tuli kotiin!

Koska päädyimme siihen, että takapihallekin laitamme kuntan sijaan nurmea, jäi budjettiin varaa hieman törsäillä. Sitten alkoikin ankara googlettelu sekä vertailu erilaisista robottiruohonleikkureista.

Leikattavaa pinta-alaa on reilut 400 neliötä, joka määrittää jo osiltaan ruohonleikkurin tyypin. Toinen ratkaiseva tekijä valinnassa oli tuo takapihan rinne, joka on paikoitelle todella jyrkkä. Lopulta päädyimme nelipyöräiseen malliin. Irmelimme ”teollinen nimi” on Husqvarna Automower 310. Lisäksi tilasimme keskikokoisen asennussarjan, sillä pienin olisi saattanut jäädä aavistuksen vajaaksi.

Isäni on ahkera hintojen vertailija netissä, joten rekrytoin hänet etsimään parhaan mahdollisen hinnan. Tällä kertaa halvin hinta ei yllättäen löytynytkään Saksasta vaan Ruotsista. Toimitus kotiin tuli alle viikossa. Ja kun näin laatikon tulleen eteiseen, hihkaisin ilosta “Kas Irmeli on saapunut!” ja näin robottiruohonleikkurimme sai heti nimen.

Asennus oli suhteellisen helppoa ja yksi päivä meni kyykkiessä! Katsoimme ensin puolen tunnin asennusvideon, joka löytyi YouTubesta ja sitten aloimme hommiin. Rajakaapelin vetoon meni kaikkinensa noin kolmisen tuntia. Sitten alkoikin jännitys, että toimiiko Irmeli. Erityisesti rinne on haastava ja tässä meillä olikin pieni virheellinen käsitys laitteen teknisistä kyvyistä. Nettisivuilla löytyy kuvauksena esimerkiksi tällainen teksti: ”Tehokas nelipyöräinen robottiruohonleikkuri suurien ja haastavien nurmikoiden leikkaamiseen. Sopii keskikokoisten, korkeintaan 1 000 m²:n alueiden leikkaamiseen ja toimii myös alueilla, joiden kaltevuus on 40 %.” Tämä kaltevuus 40% tarkoittaakin noin 20 asteen kulmaa! Ja meillähän tuo rinne on todellakin jyrkempi!

Myöhemmin löysin toisilta nettisivuilta ohjeistuksen tähän laskentaan, josta toivottavasti on nyt jollekin toiselle hyötyä. ”Mallit 315 ja 310 suoriutuvat 40 %:n maksimikallistuksesta. Vastoin mallit 420, 430X ja 450X selviävät jopa 45 %:n (24 asteen kulma) kallistuksesta. Parempi kulmanousu saavutetaan paremmalla painon jakautumisella, isommilla vetopyörillä sekä tehokkaammilla moottoreilla. Kulmanousun voi mitata myös itse: aseta metrin pituinen riuku vaakatasoon (vaihtoehtoisesti voit käyttää tarkkuuden saavuttamiseksi vatupassia) siten, että riuku ottaa kiinni rinteen yläosaan. Mittaa tämän jälkeen riu’un toisen pään etäisyys maahan (rinteen alapäähän). Saamasi senttimäärä on kallistusprosentti.”

Mutta onneksi testailujemme jälkeen huomasimme, että Irmeli suoriutuu pääosin hyvin myös tästä haastavasta rinteestä. Kaksi kertaa se on jäänyt jumiin ja yhtä kohtaa nurmessa hieman korjailimmekin loivemmaksi. Tässäpä videota Irmelin ensimmäisestä ajosta ja meidän jännityksestä.

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt aloinkin haaveilemaan jo robotti-imuristakin.