Kuka päättää mistä me bloggaamme?
Heippa kaikki.
Monissa leivonta- ja ruokablogeissa on alkanut näkyä keskustelua ja juttuja siitä miten aloitti bloggauksen ja millaista se onkaan.
Meidän mielestä tälläisiä on ihana lukea. Päätimme itse kirjoittaa vähän ehkä aiheesta sivuavan jutun… sillä nykyään sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää ja (sitten se kolikon kääntöpuoli) huonoa.
Usein, varsinkin haastattelujen yhteydessä tulee puheeksi miten bloggauksen aloitti ja miksi. Miksi juuri tietynlaiset herkut inspaa ja mihin kaikki herkut häviää meidän tehtyä ne! Ja nämä kysymykset askarruttaa ihan lukijoitakin. On kiva ottaa vastaan teiltä lukijoilta ehdotuksia ja vinkkejä leivontaan, siitä saa inspiraatiota ja se on osittain syy miksi bloggaus on aloitettu.
Mutta… yhä useammin tulee myös ilkeää kommenttia siitä miten me teemme liian sokerisia herkkuja ja milloin meidän leivonnaisissa käytetään liikaa lisäaineita, liikaa voita/ liian vähän voita. Milloin resepti on surkea ja milloin se on selvästi matkittu muualta. Miten ihannoimme amerikkalaista ruokakulttuuria liikaa ja edesautamme nuorten ylipainoa. Miten kaikki reseptit on ihan samanlaisia ja meidän pitäisi tehdä jotain erilaista. Joskus tulee jopa kommenttia meidän ulkonäöstä ja siitä miten olemme HUONOJA IHMISIÄ… ja siis nyt puhutaan leivontablogista. En edes halua miettiä millaisia paineita muoti ja lifestyle-bloggaajat kokevat. Tässä muutama nosto lemppari ilkeistä kommenteistamme:
“Kaksi lihavaa naista ohjeita sokeri-nimisestä myrkystä. Sairasta!”
“Kannattaisi syödä välillä jotain muutakin kuin rasvaa ja sokeria. Teille suosittelisin ainakin 2 vuoden taukoa leivoksista.”
“Voi jessus kun olen kyllästynyt näihin resepteihin tällä blogipalstalla!”
“Ärsyttävää kun julkaisette uusia juttuja niin harvoin, ei jaksa enää seurata.”
“Blogatkaa mieluummin raakakakuista tai raakapatukoista.”
“Ihmettelen tuota margariinia (hyi hitto). Ette taida tietää kuinka epäterveellistä se on… voita sen olla pitää!”
Ihania kommentteja eikö? Joka ikinen löytyy blogistamme, sillä meidän blogissa kommentointi on vapaata.
Kuvitteellinen hatunnostoni jokaiselle joka jaksaa suodattaa huonot kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sitten on meitä ihmisiä jotka jäävät miettimään kommentteja päiviksi, jopa viikoiksi. Ihan ilkeimpiä kommentteja mietitään edelleen, vaikka niistä saattaisi olla jo muutama vuosi. 2011 blogin aloittaessamme emme ikinä ajatelleet mitä kaikkea ihmiset saattavat kommentoida, ja vaikka huonoja kommentteja tulee vain murto-osa hyviin verrattuna, jää ne silti kaivertamaan. Tästä tuli mieleen vanha sanonta “jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.” Otamme ainakin itse tuosta sanonnasta mallia. Ei tulisi mieleenkään lähteä arvostelemaan toisia netissä anonyymisti tai muutenkaan haukkumaan toisia. Kehtaisivatko nämä kommentoijat sanoa nämä samat asiat meille vasten kasvoja? Saako nettipalstoilla kirjoitusvirheitä etsivät pilkunviilaajat nautintoa kommentoidessaan niistä? Tai siitä että toiselle tulee paha mieli ilkeästä kommentista?
Tämä herätti kysymyksen.
Kuka päättää mistä me bloggaamme?
Ensijaisesti me itse päätämme sen. Emmekä aio tätä tyyliä muuttaa, sillä bloggaus on meille rakas harrastus. Kysymme aika ajoin lukijoilta millaisia leivoksia he haluaisivat jatkossa nähdä blogissa ja otamme toiveet harkintaan ja suurimman osan ajasta toteutamme pyyntöjä.
Mutta tosiaan alkujaan blogi-innostus lähti tehdä juttuja mitkä inspasi meitä. Ja edelleen blogi jatkaa “leivonta-päiväkirjana” mihin kirjoitamme meidän leivonnasta. Ja me toivomme että se riittää meidän lukijoille, osalle jotka ovat seuranneet blogimatkaamme ihan alusta saakka. Meidän blogissa tullaan edelleen näkemään sokeria (iik!) ja voita (kääk!) vaikka kuka sanoisi mitä. Koska me tahdomme tehdä näitä reseptejä. Ja tiedättekö mitä? 😉 teidän (looking at you ilkeä anonyymi) ei tarvitse syödä näitä meidän tekeileitä! Meillä on oma maistattelujengi koossa jotka mielellään syövät näitä herkkuja!
Ja huomauttasin myös ettei tämä ole mikään yleinen valituspostaus. Vaan enemmänkin ajatuksenjuoksua viimeisen neljän vuoden ajalta. Mietittiin vaan että milloin tämmöinen lynkkauskulttuuri on rantautunut universumiin..
Te muut bloggaajat, tuleeko teille huonoja kommentteja? Miten reagoitte niihin?
-Dr.Sugar-
Kommentit (13)
VMP! Postaatte mistä haluatte. <3
Raakaintoilijat lukekoot raakaruokablogeja ja haukkujat katsokoot peiliin ja hävekööt. Söisivät enemmän sokeria, niin eivät olisi niin happamia. 😉
Jopas jotakin! Kaksi kaunista ja tyylikästä sekä lahjakasta nuorta naista taitaa nyt aiheuttaa kateutta jossain.. Pakkoko sitä nyt jokaista ohjetta on meidän lukijoiden testata!? Ja jos ei blogi kelpaa, onhan tuolla muitakin tarjolla…
Se on sitä, kun oma elämä ahdistaa ja peilataan toiseen, että miksi tuolla menee noin hyvin, ja minulla näin surkeasti!? Pitää yrittää hajottaa se toinen, jotta oma elämä näyttäisi paremmalta. . Tai kun tulkitaan rivienvälitekstejä suurennuslasilla ja keksitään oletettuja asioita.
Olen lifestyle-bloggaaja ja saanut kokea anonyymi-solvauksia, haukkuja, syytöksiä, ehkä jopa voisi uhkailunkin nimimerkin eräs lause täyttää.
Jopa kuvitellaan, että omistan kristallipallon, jolla voin nähdä salaisimmatkin tunteet keneltä tahansa. "Parhaita" lienee salaliittoteoriat ja karman kostot.
aluksi sattui. Etsin vikaa itsestäni ja mietin pääni puhki, mitä olen tehnyt väärin. sittemmin tajusin, että netti on valtava alue ja tuolla jossain voi olla ketä tahansa. Myös heitä, joilla on henkisesti paha olla itsensä kanssa. kateus, katkeruus, se, että halutaan enemmän, mitä saadaan tai mihin itse ollaan valmiita panostamaan. en saa itsekään asioita ilmaiseksi ja ilman tuskaa ja kyyneleitä. Mutta ei sitä nähdä.
Minä olen ainakin teidän ihailijanne ja vaikken jokaista ohjetta otakkaan talteen, on silti kivasti vaihtelua ja löydän mieleiseni. Kun yhdelle kumarrat, toiselle pyllistät. Kaikkia et voi miellyttää. Tehkää omaa blogianne omannäköisesti. Jollei kelpaa, etsiköt mieleisensä. Onhan noita blogeja todellakin!