Viikonlopputarhuri
Viikonlopputarhuri

Vuosi 2015 puutarhassa

Hyvää uutta vuotta!

Kohta se taas alkaa, nimittäin uusi puutarhavuosi. Jo tässä kuussa saa tehdä ensimmäiset chilikylvöt ja alkaa selata siemenkatalogeja uusien siemenhankintojen nimissä.

Maaliskuussa on luvassa myös Makutarhurikirjan ilmestyminen – tuskin maltan odottaa, että pääsen esittelemään sitä teille. Juuri nyt kirjan ulkoasua hiotaan, ja voin kertoa että hyvältä näyttää!

Ensin on kuitenkin aika jättää hyvästit viime puutarhavuodelle. Siitäkin tuli ihan hyvä, vaikka kesä oli mitä oli. Kokosin yhteen viime vuoden huippuhetket mökkipuutarhassani.

1. Kevät

Joka vuosi kasvun voima ihmetyttää yhtä paljon. Maatuneiden lehtien peittämästä maasta alkaa ponnistaa ensimmäisiä versoja esiin jo silloin, kun ympärillä on vielä lunta. Vähitellen vihreä vie voiton ruskeasta.

Hupi-koiramme sai keväällä esitellä mökin kivoimpia paikkoja Vikke-pennulle. Vikestä kehkeytykin tämän vuoden aikana todellinen puutarhakoira, joka seuraa Hupin lailla innokkaana mukana kaikissa touhuissa. Pikku koiraa piti jopa vähän toppuutella, kun se innostui niin kovasti kaivuuhommista.

Mökkipuutarhan iso vanha omenapuu innostui kukkimaan aivan valtavasti. Parhaimpaan aikaan puun ympärillä kävi huippaava pörinä. Sen seurauksena raakileita kertyi  niin paljon, että karistimme enimpiä pois, jottei hedelmätaakka kävisi puuvanhukselle liian raskaaksi.

Omppupuu

Orvokki

Kevät on mökkipuutarhassa värikkäintä aikaa, kun takapihan lehtomaisen alueen kevätkaihonkukat, pienet sipulikukat, esikot, lemmikit ja jouluruusut kukkivat. Syksyllä siirsin esikoita uusiin paikkoihin, jotta ne eivät jäisi hurjasti leviämään lähteneen kevätkaihonkukan tiiviin maton alle.

Vikke-pentu löysi lirisevien kevätpurojen myötä uuden ihmeellisen jutun – veden. Se lumoutui siitä niin, että ämpärillinen vettä riitti pitkäksi aikaa muuten vilkkaan vilperttipennun viihdykkeeksi. Se sekoitti pikku tassullaan pyörteitä tai puhalteli kuonollaan ilmakuplia veteen. Tässä linkki Viken vesileikkeihin. 

Vikke ja vesi

2. Ruusujen aika

Suviruusu

Kesän alku oli niin viileä, että juhannusruusu ei tänä vuonna kukkinutkaan vielä mittumaarin aikaan. Toisaalta kun ruusujen kukinta sitten lähti käyntiin, kukinta kesti ennätyspitkään. Tässä linkki mustialanruusun kukinta-ajasta ja tässä ja  tässä lisää ruusunkukkia. Huomasin, että juhannusruusuille täytyy alkaa miettiä uutta paikkaa, koska pihan kaunein pensas alkaa jäädä yhä enemmän läheisen vaahteran varjoon.

Juhannusruusu

3. Kasvimaa

Kasvimaallakin kaikki käynnistyi vähän hitaasti sekä kylmyyden että meidän viljelijöiden muiden kiireiden vuoksi. Alkukesän suurin urakka oli kitkeä kaikkialle levinneet voikukkapöheiköt ennen kuin pääsimme kylvöihin. Laventeli kukki tänä vuonna ehkä kauniimmin kuin koskaan. Mietin, että sille voisi antaa kasvimaalta enemmänkin tilaa.

Perunasato onnistui taas hyvin! Istutimme keväällä poikkeuksellisen montaa erilaista varhaisperunalajiketta ihan vain kokeillaksemme, millaisia eroja niissä on. Huomasimme, että ’Charlotte’ pesee muut aikaiset potut mennen tullen sekä maun että ulkonäön suhteen.

Muita vihannesmaan menestyjiä olivat härkäpavut ja lehtikaalit. Näitä kaikkia lajeja tulen tänä vuonnakin viljelemään ainakin yhtä suurella innolla. Toiveissa on myös, että kurpitsat onnistuisivat paremmin kuin viime vuonna, kun taimet yksi kerrallaan nuupahtivat kylmyyteen.

4. Kasvihuone

Vihdoinkin kasvihuone valmistui – tai ainakin melkein. Muutamia listoja on vielä kiinnittämättä ja lattia keskeneräinen. Ja kasvihuoneen ympäristö pitää vielä raivata. Mutta pääasia on se, että kasvihuoneessa pystyi jo kunnolla viljelemään! Innoissani kylvin tomaatteja niin paljon, että taimille tuli loppukesällä tilanpuutetta.

Tänä vuonna yritän malttaa mieleni vähän paremmin. Blumat-kastelujärjestelmä toimi loistavasti, joten kasvihuoneen taimet pärjäsivät hienosti itsekseen ne ajat, kun me emme olleet mökillä. Ensimmäiset kasvihuoneessa kypsyneet tomaatit maistuivat tietysti täydellisiltä.

Kasvihuone

Tomppunen

Kasvihuone

5. Uudet ihastukset

Olen aina kylvänyt kasvimaalle samettikukkia, ruiskukkia ja kehäkukkaa, mutta tänä vuonna päätin kokeilla niiden lisäksi jotain uutta. Sattumalta valitsin kylvettäväksi malopin siemeniä. Ne kasvoivat niin hyvin ja kukkivat pitkään, että ehdottomasti kylvän niitä uudestaan. Mitäköhän muitakin kesäkukkalajeja kannattaisi kokeilla kasvimaan kaunistukseksi?

Ruusutarhakin sai muutaman uuden lisän, kun löysin mökkipaikkakunnan taimimyymälästä sekä hunajaruusun että kirjoapteekkarinruusun. Skoonen työmatkalta toin tuliaisena erikoisen taponlehtilajikkeen. Toivottavasti se talvehtii!

Maloppi

6. Luottoystävät

Pelargonit olivat viime talven jäljiltä melko kurjassa kunnossa, mutta loppukesällä valtaosa niistä oli jo toipunut entiselleen ja pelakuukuistilla alkoi olla ahdasta. Tukholman keväisillä puutarhamessuilla on mahtavat valikoimat pelakuita, enkä minäkään voinut olla hankkimatta muutamaa uutta taimea. ’Zilga’-viiniköynnös ja herukat tekivät taas hurjan sadon. Ehdin jopa saada osan rypäleistä talteen ennen ensimmäisiä pakkasia. Niistä tuli maukas mehu.

Toivottavasti tästä puutarhavuodesta tulee meille kaikille ainakin yhtä värikäs ja monipuolinen kuin menneestä!

Kommentit (6)

  1. Kati

    Ihana postaus! Ja miten mahtavaa, että teiltä tulee taas kirja. Tuskin maltan odottaa 🙂

    • heidihaa

      Kiitos! Kuulin, että sinultakin on tulossa keväällä kirja :). Koskas se julkaistaan?

  2. Outi

    Mahtava vuosi! Minäkin odotan kirjaa innolla!

    • heidihaa

      Mukava kuulla :).

  3. Auli

    Ihania kuvia katsoessa talven kylmyys ei tunnu niin pahalta. Kiva, että kirjasi valmistuu. Odotan sitä innolla!

    • heidihaa

      Kiitos :). Kohta saamme uuden kirjan hyppysiimme. Tuskin maltan odottaa!

Kommentoi »

Vastaa