Viikonlopputarhuri
Viikonlopputarhuri

Toukokuussa en pysynyt kasvun vauhdissa mukana

Huhhhuh, kylläpä nämä viime viikot toukokuussa ovat olleet aikamoista haipakkata! Vietin mökillä äitienpäiväviikonlopun eli toukokuun puolivälissä. Seuraavan kerran ehdin sinne pitkäksi viikonlopuksi viime lauantaina. Voi pojat, miten puutarhan kasvu oli tuon parin viikon aikana röyhähtänyt!

Jos tämän vuoden toukokuinen kevät olisi ihminen, se muistuttaisi Neuvostoliitossa työn sankariksi nostettua Stahanovia, mallityöläistä, joka oli niin aikaansaava, että hän ylitti kevyesti kaikki valtion työläisille asetetut tavoitteet. Kevät on tosiaan pistänyt töpinäksi viime viikkojen aikana. Toukokuun kahden viimeisen viikon aikana se sai aikaan ainakin seuraavaa:

Parsasato valmistui sittenkin

toukokuussa parsasatoa käsissä
Toukokuussa sain kuin sainkin parsasatoa, vaikka ensin näytti huonolta.

Äitienpäiväviikonloppuna kunnostin kasvihuoneen edustalla olevan parsamaani ja melkein nyyhkytin. Multapinta oli ilmeisesti viime kesän ja syksyn mahtisateiden vuoksi jotenkin oudosti kovettunut ja vielä pahasti rikkaruohojenkin riivaama. Muuta koppuraisesta maasta ei sitten pilkahtanutkaan. Parsoista muistuttivat vain surullisesti ränsistyneet viime kesän kuihtuneet varret.

Kaivoin varovasti multaa vanhojen varsien lähettyviltä enkä löytänyt mitään. Voi ei, voi ei, voi ei, parsat ovat tuhoutuneet. Juuri nyt, kun tänä keväänä oli toiveissa saada niistä jo vähän satoakin. Tämäkin vielä! Eikö riitä, että komeaksi kasvanut ’Zilga’-viiniköynnös ei näytä mitään elonmerkkejä. Harasin parsamaata reippain ja harmistuksen vuoksi ehkä vähän raivokkainkin ottein ja ajattelin istuttaa tyhjäksi jääneelle paikalle uudet ruukkuparsantaimet. Olin valeistuttanut ne kiireissäni viime syksynä kasvimaalle.

Sitten harani nosti pintaan vitivalkoisen parsan nupun. Ja toisen. Sydämeni taisi lyödä yhden ylimääräisen lyönnin. Aina minä olen niin hätäinen, ei saisi luovuttaa! Möyhensin varovasti loput parsamaasta ja jätin maan alla muhineet alut rauhaan. Viime viikonloppuun mennessä parsat olivat ottaneet hurjan kasvuspurtin. Korkeimmat ulottuivat jo minua vyötärölle asti. Napsin alkuruoaksi viisi sopivan kokoista vartta. Höyrytin niitä hetken ja nautin sellaisenaan. Nam.

Kevätkukat pitivät kiirettä

toukokuussa kirjopikarililjat ja narsissit
Kirjopikarililjat ja narsissit kukkivat täysillä äitienpäivänä.
toukokuussa kevätkaihonkukka
Kevätkaihonkukka on levittäytynyt reippaasti.

Vielä äitienpäivänä mökkipuutarhassani oli keväinen tunnelma. Kevätkaihonkukat, esikot sekä pienet ja suuret narsissit kukkivat. Keräsin pienen tuoksuvan kimpun narsisseista äidilleni, sillä arvelin, että kukat ehtisivät kuihtua ennen seuraavaa mökkivierailua.

Viime viikonloppuna perennapenkin yleisväri oli yhä keltainen, mutta nyt siellä kukkivat jo ensimmäiset perennat eli kultatyräkit ja kevätvuohenjuuri, jonka siirsin riutuneena vanhasta, vuohenputkien valtaamasta kukkapenkistä.

toukokuussa kirjopikarililjat kukkivat
Oli mukava huomata, että hassulta kasvupaikalta siirtämäni kirjopikarililjat näyttivät viihtyvän perennapenkissä
toukokuussa äitienpäivä kimppu narsisseista
Hienolta hajuvedeltä tuoksuva äitienpäiväkimppu.
toukokuussa keltakukkaisia perennoja
Ensimmäisinä perennoina kukintansa aloittivat kultatyräkit ja kevätvuohenjuuret.
toukokuussa tulikukat
Huomasin, että tulikat ovat levittäytyneet perennapenkin kiveyksenkin väleihin.

Koivut saivat hiirenkorvat ja täyden lehtipeiton

Tarvitseeko tähän muuta sanoa, kuin että näiden kahden seuraavan kuvan välillä on kaksi vaivaista viikkoa! Kaikki tutut mökkipuutarhan soittolistalla laulavat linnut ovat jo saapuneet: kirjosiepot, peipot, kuhankeittäjä ja kaulushaikara.

toukokuussa hiirenkorvat koivuissa
Koivikko kaksi viikkoa sitten hiirenkorvilla.
toukokuussa koivikko sai lehdet
Nyt koivikko on jo täysin vihertynyt!
toukokuussa hupi suussa
Hupi-koiran lempipuuhaa on hakea koivikkoon nakkaamaani palloa.

Raparperi röyhähti

Muistatko viime postauksessa (<-klikkaa tuosta nähdäksesi vanhan postauksen) esittelemäni raparperimaan? No nyt se näyttää jo tältä! Nyhdin parisenkymmentä paksuinta ja pisintä vartta perheelle ja ystäville viemisiksi, mutta eihän se missään näkynyt. Ehkä sadonkorjuu kuitenkin edes vähän hidastaa raparperin kukkimista?

toukokuussa raparperimaa
Raparperimaan taustalla olevan puuliiterin seinällä kukkii alppikärhö.
toukokuussa raparperisatoa
Raparperien varret ovat ranteen paksuisia ja mehevän rapsakoita.

Vanha omenapuu kukki silmänräpäyksen ajan

Viherpiha-lehden pikku bloginostossa kirjoitin, että tänä vuonna aion kokeilla mökkipuutarhan vanhan ja ison omenapuun kukkien kandeeraamista. Arvaapa, ehdinkö! Yksi humaus vain, ja kukinta alkoi hiipua. Samaan aikaan minä käänsin talikolla pottumaata, ajoin voikukkaviidakoksi muuttunutta nurmikkoa ja siirsin perennoja paikasta toiseen.

Siitä pidin sentään huolen, että pysähdyin aina välillä tuoksuttelemaan ja ihastelemaan vanhan omppupuun runsasta kukkapilveä.
toukokuussa omenanpuu kukkii toukokuussa pikku mökki omenapuussa toukokuussa omenapuussa kukkia

Syreenit ottivat varaslähdön

Toukokuussa alkoi jo syreeniaikakin. Mökkipuutarhan vanhaa kantaa olevat pihasyreenit aloittivat aurinkoisimmilla paikoilla kukinnan, mutta viime vuonna ihan mukavasti kukkineessa ’Moskovan Kaunotar” ’jalosyreenissä ei ole kukan kukkaa! Mistähän tämä johtuu? Onneksi pihasyreenejä on niin paljon, että niistä raaskii kerätä myös kimppuja mökin kaunistukseksi ja hajustajaksi.

toukokussa syreenit kukkivat talon päädyssä
Syreenit aloittavat jo toukokuussa kukintansa mökkipuutarhan aurinkoisimmalla paikoilla.
toukokuussa syreenikimppu
Keräsin syreeneistä pienen kimpun ruokasalin peilipiirongin päälle.

Viikonlopputarhuri pääsi käyntiin toukokuussa!

Lieko ihanat säät tai muuten mukavan aurinkoinen keväymieli syynä siihen, että toukokuussa on tuntunut aivan ihanalta viettää aikaa mökkipuutarhassa. Viime kesä oli kovin sateinen, ja minulla taisi vielä silloin olla vähän mielikin maassa eroni jäljiltä. Nyt on aivan eri ääni kellossa ja minulla on taas tuhat ja sata suunnitelmaa mielessä mökkipuutarhan varalle. Kerron niistä kesän mittaan lisää.

Toukokuun alussa yski urakka tuli valmiiksi, kun vetelin viime kesänä perustamani niityn  (<-klikkaa tuosta nähdäksesi postauksen siitä) kauttaaltaan rautaharavalla, jotta sain vanhan, maata lannoittavan kasvuston pois. Niittymaahan saisi köyhtyä.

toukokuussa niityn hoitoa
Niityltä kertyi monta läjää heinää ja muuta kuivaa kasvijätettä.
Toukokuussa mustaherukkakimppu
Keräsin leikkaamien mustaherukan oksien latvat saunan pukuhuoneen kommuutin päälle. Niistä lähtee ihana tuoksu!

Käytin heinäläjät hyödykseni mustaherukoiden perusparannustöissä. Leikkelin vanhoja ja pitkäoksaisi pensaita aika rajusti ja revin pois pensaiden keskelle aivan liian ahtaaseen paikkaan joskus muinoin istutetut puutarhavadelmien taimet. Peitin maan paksulla kerroksella heinää. Nyt marjatarhassa on mukavampi liikkua. Parin viikon aikana jokunen vuohenputki on jo noussut näkyville heinän keskeltä, mutta ne on helppo pitää matalana trimmerillä.

Ensi kertaan! Tulevana viikonloppuna ajattelin istuttaa ainakin tomaatin taimet, jotka kuskasin jo viime viikolla mökille. Kasvimaan kylvötkin ovat vielä aivan kesken!

toukokuussa auto lastattuna
Mökkikuormaan mahtuivat kaikki tomaatin taimeni, seitsemän siemenperunalajiketta ja siemenvarastoni. Niin ja tietysti koirani Hupi ja Vikke :).