Viikonlopputarhuri
Viikonlopputarhuri

Lokaa ja kuita eli syksyn viimeiset päivät mökkipuutarhassa

kasvimaan pelkistetty maisema
Kasvimaan tunnelma on yhtä lokaa. Värit alkavat niukentua ja haalistua. Toisaalta tähän aikaan vuodesta sieltä näkyy järvelle, kun myrsky on riipinyt lehdet koivikosta.

Huh, meinasi tulla ihan hoppu, mutta sain sittenkin tehtyä viimeiset syystyöt mökillä ajoissa! Nyt on mökin vedet ja sähköt poikkaistu, saunapata ja kasvihuoneen vesitankki tyhjätty vedestä, automaattinen kastelujärjestelmä purettu ja otettu talteen lämpimään, talvivalkosipulit istutettu, lehtikaalisato korjattu ja muutama rivi muistiinpanoja raapustettu mökkipäiväkirjaan.

Kesä ja mökkikausi on auttamatta ohi, ei voi mitään.

Tämä aika ruskan räiskynnän hiipumisesta lumen tuloon on minusta ankein vuodenaika, josta on vaikea keksiä mitään kovin iloista sanottavaa. En nyt kuitenkaan vielä toivo talven tuloa, kunhan säät vain säilyvät sen verran viileinä, etteivät istuttamani valkosipulit ala kasvaa jo tämän vuoden puolella.

Toisaalta, maisemat mökillä olivat jo niin täyttä lokaa – hämärää, harmaata, ruskeaa, mutaista ja paljasta, että puutarhatyöfiiliksiin oli jo vähän vaikea virittäytyä. Pilvet laahasivat valtaosan päivää niin matalalla, että mökkipuutarhan yli lentävistä hankiparvista ei näkynyt vilaustakaan, vain niiden kaakattavat äänet kuuluivat.

maissien lokakuisia lehtiä
Maissien varret ovat yhä komeasti pystyssä. Lehdet ovat saaneet syksyn myötä hienoja, jopa hopeaan vivahtavia sävyjä.
kasvimaa lokakuussa
Aurinko pilkahteli enää hetkittäin. Kasvimaan edustan parsapenkki ja kaalimaa olivat vielä heleän vihreinä.
lehtikaalilajikkeita
Etualalla lehtikaali ’Red Russian’, jota sanotaan pakkasenkestävimmäksi lajikkeeksi. Taustalla makusuosikkini ’Nero di Toscana’.
kurpitsa harson suojassa
Kaalimaan halki kasvaneet kurpitsat olivat säilyneet ihan hyvässä kunnossa harsopeitteen alla, vaikka joinakin päivinä oli ollut pakkasta.
lehtikaalien sadonkorjuuta
Lehtikaalisatoa kertyi pakkaseen silputtuna noin viisitoista isoa pussillista.
lehtikaalikuorma kottikärryissä
Kuljetin kaalisadon kotiin kokonaisina lehtinä, sillä ne säilyvät niin parhaiten tuoreina. Kotona pesin kaalit ja riivin lehdet paksuista ruodeista.
valkosipuleiden itusilmuja
Valkosipuleiden itusilmut saivat kuivua varsissa elokuisesta valkosipuleiden sadonkorjuusta lähtien.
Itusilmut ovat kuin valkosipuleita minikoossa.
Itusilmut ovat kuin valkosipuleita minikoossa.
itusilmuja kämmenellä
Kylvin itusilmut muokattuun maahan melko matalaan.
valkosipulipenkki parsapenkin vieressä
Parsapenkin ja kaalimaan välissä kasvoi tänä kesänä kurpitsoja ja kurkkuja. Istutin siihen yhden koe-eräni valkosipulin kynsiä.
kehäkukka
Kehäkukat kukkivat vielä iloisesti. Toivon, että ne siementävät reippaasti kasvimaalle.
latva-artisokat
Latva-artisokkani eivät (tänäkään) vuonna ehtineet tehdä satoa. Taisin unohtaa kastella ja lannoittaa niitä tarpeeksi.
tomaatit
Haikein mielin siivosin tomaattien kasvustot pois ja maistelin muutaman makoisan jäätyneen punaposken. Kasvihuoneessa kasvaneen ananaskoison kaivoin ylös penkistä, sillä kokeilen sen talvettamista kotona kellarissa.
chilit
Yllätykseni löysin kasvihuoneesta vielä pari kourallista chilejä!

Lehtikaalisatoa kertyi kunnon kuorma! Olen huomannut, että sitä ei ole mitään kiirettä kerätä aiemmin syksyllä. Kaalit kasvavat niin kauan kuin maa säilyy sulana. Kotona riivin pois lehtien paksun ja sitkeän ruodin ja pilppusin loput kaaleista pakkaseen. Silputtu kaali on kätevä heittää vaikka suoraan kuumalle pannulle ja paistaa sitä valkosipulin kanssa. Usein lisään mukaan myös pähkinämurskaa tai auringonkukan siemeniä. Sekoitan paistetun kaalisilpun pastan joukkoon ja raastan päälle parmesaania – nopsa ateria on valmis!

Istutin talvivalkosipuleita testimielessä kaksi erää eri puolille kasvimaata. Tänä vuonna sipulit jäivät kovin pieniksi. En tiedä, oliko syynä kuivuus, kannan taantuminen vai se, että taisin istuttaa sipulit viime syksynä liian syvään. Edellisvuotisiakin valkosipuleja oli vielä jonkin verran jäljellä, joten päätin istuttaa yhden satsin niiden kynsiä tämän vuoden tuoreiden valkosipuleiden kynsien lisäksi.

Annoin osan valkosipuleista kukkia tänä kesänä, sillä haluan kokeilla uudistaa valkosipulikantaani itusilmuista. Kylvin nuo valkosipuleiden latvoihin ilmestyneet minisipulit tämän vuoden hernepenkin paikalle. Ajattelin, että maa olisi pikkusipuleille siinä juuri sopivasti lannoitettua herneiden jäljiltä.

Vasta istuttelu-urakan jälkeen luin jonkun kuukalenteria seuraavan puutarhaharrastajan Instagram-päivityksestä, että juuri tuolloin viime torstaina eli heti täysikuun jälkeen oli kuukalenterin mukaan ihan paras aika istuttaa vihanneksia. En ole kuukalenteriin juuri kovin tarkasti perehtynyt, mutta moni konkaripuutarhuri kyllä väittää siinä olevan itua. Ainakin tuo kuukalenterin mukainen ihanneajankohta istutuksen suhteen lupailee hyvää ensi vuoden valkosipulisadolle!