Viikonlopputarhuri
Viikonlopputarhuri

Kasvimaalla käynti on aina pieni seikkailu

Kasvimaalla kuljeskellessani henkäilen tuon tuosta hämmästyksestä. Tuntuu eriskummalliselta, että tuolla alle kahden aarin kokoisella alueella tapahtuu koko ajan niin  paljon, että en mitenkään pysy siitä kaikesta perillä. En siitäkään huolimatta, että mökillä ollessani käyn kasvimaalla useita kertoja päivän aikana. Joskus vietän siellä kokonaisia päiviä, toisinaan kuljen vain vihannespenkkien läpi viemään kasvijätteitä tanskalaisen risuaidan takana olevaan kompostiin.

kasvimaalla tanskalainen risuaita
Kasvimaalla alkaa näin elokuussa olla täyttä, vaikka varsinkin pavut itivät kevään kuivuuden vuoksi todella huonosti. Tanskalaisen risuaidan edessä kasvaa herneitä ja härkäpapuja. Keskellä olevaan köynnöstukeen kiipeää herkkuhyppykurkku ja ruusupapu. Etualalla erilaisia pensaspapuja, maissia, kehäkukkia ja kesäkurpitsaa.
kasvimaalla kehäkukkia
Kylvin tänä keväänä monia erilaisia kehäkukkalajikkeita. Ne kukkivat hieman eri aikaan.
kasvimaalla huiskuvuoriminttu
Huiskuvuoriminttu on kukkiessaan täynnä pörrääjiä. Sen lehdet ovat mainio teeaines.
kasvimaalla vaaleita kehäkukkia
Ajattelin kokeilla, kuinka hyvin kehäkukat kylväytyvät itsekseen kasvimaalle.

Viikonlopputarhurina en tietenkään pääse todistamaan kasvimaan tapahtumia päivittäin, joten mökkireissujen välillä tapahtuneet muutokset ovat usein yllättävänkin suuria. Saavatkohan tällaisia kasvimaan yllätyksiä osakseen myös ne onnekkaat, jotka voivat tutkailla kasvimaataan joka päivä?

kasvimaalla kurpitsa
Tämä talvikurpitsa löytyi yllätyksenä kaalipenkin toiselta puolelta.
kasvimaalla talvikurpitsa
Laitoin hedelmän alle kattotiilen, sillä suoraan maassa makaavana se saattaisi pilaantua.

Viimeksi ihmettelin esimerkiksi sitä, kuinka kummassa yksi talvikurpitsa on kaikessa hiljaisuudessa onnistunut kasvattamaan kaalipenkin läpi mutkittelevan tanakan, usean metrin pituisen varren ja sen päähän jo usean kilon painoiseksi lihoneen hedelmän niin, että minä en ole huomannut mitään? Ei kai tällaista voi sentään yhden viikon aikana tapahtua?

kasvimaalla sitruunakurkku
Sitruunakurkku oli innostunut tekemään niin paljon satoa, että osa hedelmistä oli kasvanut melko kookkaiksi.
kasvimaalla sitruunakurkku viipaleina
Kuorin kookkaimpien kurkkujen kuoren, mutta onneksi sisus oli säilynyt makoisana ja rapeana.
kasvimaalla kesäkurpitsa grillissä
Kesäkurpitsasadon esikoinen piilotteli maissien alla. Se päätyi grilliin.
kasvimaalla papuja ja kehäkukkia
Papusado tekeytyi kuin varkain valmiiksi.
kasvimaalla pavut ja härkäpavut
Pavut ja härkäpavut tekevät tänä vuonna ihan hyvän sadon, vaikka harmillisen monta siementä jäi itämättä maan kuivuuden vuoksi.
kasvimaalla maissia
Maissisato näyttää lupaavalt! Jostakin kumman syystä maissien kasvustot ovat tänä vuonna venähtäneet hirmuisen korkeiksi.

Entä missä välissä maissien honkkeloihin varsiin oli ilmestynyt kovaa vauhtia pullistuvat tähkät, parhaimpiin jopa kaksi? Milloin ensimmäiset kehäkukat alkoivat kukkia? Ensin niissä ei näkynyt edes nuppuja, ja seuraavalla mökkivierailulla ne jo kukkivat täyttä häkää. Sama juttu kävi pensaspapujen kanssa – yhtenä viikkona huomasin niissä kukkia, sitten tulikin jo kiire poimia palot ennen kuin ne muuttuvat liian pulleiksi ja sitkeäkuorisiksi.

Olisipa olemassa joku Kasvimaan Tietotoimisto, joka lähettäisi ainakin kerran päivässä raportin kasvimaan tapahtumista!

Minusta olisi niin hauska lukea, kuinka monta mehiläistä, kimalaista ja perhosta yrttipenkeissä päivän aikana vierailisi, tai mihin aikaan aamusta perunoiden nuput avautuivat ja kuinka myöhään illalla ne pysyvät auki. Entä kuinka kellontarkasti erikoista ärmättävää ääntä pitävä lehtokurppa suorittaa jokailtaisen ylilentonsa kasvimaan halki?

Vai olisiko kuitenkin vielä viehättävämpää, että kasvimaa saa säilyttää osan salaisuuksistaan. Siten kasvimaalla käynti on aina kuin pieni seikkailu, jonka aikana huomaa jotakin uutta!