Viikonlopputarhuri
Viikonlopputarhuri

Joulukalenterin 21. luukku: Joulupuuroa takkaleivinuunissa

joulupuuroa lautasella
Nautin joulupuuroni kynttilänvalossa mustikkakeiton ja kardemumman kera.

Varmasti monella muullakin kuin minulla alkoi tänään pieni tai kenties hieman pidempikin joululoma? Tuntuu mukavalta, että tänä vuonna päivät osuvat kalenterissa niin, että on aikaa rauhoittua jo hyvissä ajoin ennen aattoa. Minä aloitin rauhoittumisen jo aamulla. Sytytin takkaan tulet, sillä halusin kokeilla, onnistuisinko valmistamaan takan lämmössä joulupuuroa.

Takkani on tarkemmin sanottuna takkaleivinuuni eli siinä on tulipesän päällä pieni luukku, jossa voi hauduttaa ruokaa. Olen kuitenkin ollut hieman epäileväinen tuon takan ominaisuuden suhteen, sillä vaikka takan lämmittäisi tulikuumaksi, lämpötila haudutusluukussa ei kohoa juurikaan yli sata-asteiseksi. En ole oikein keksinyt, mihin noin matalaa lämpöä voisi hyödyntää, sillä valmistan vain hyvin harvoin ruoaksi esimerkiksi hitaasti haudutettavia pataruokia. Olen etsinyt kivan oloisia takkaleivinuunille tehtyjä reseptejä netistäkin, mutta en ole oikein löytänyt muita kuin joitakin lihapottiohjeita. Ne taas eivät kasvissyöjälle oikein käy.

Sitten keksin, mitä jos kokeilisin tehdä takkaleivinuunissani joulupuuroa! Riisipuuro on minusta herkkua, mutta puuron keittäminen on mälsää hommaa. Puurokattilaa pitää vahtia herkeämättä, ja silti puuro meinaa palaa pohjaan tai kiehuu yli ja sotkee hellan. Olisi mahtavaa, jos saisin joulupuuroa paljon vähemmällä vaivalla.

Lämmitin puuroon tulevan maitolitran ensin kiehuvaksi hellalla. Samalla lämpeni  myös keraaminen puuropata. Lisäsin kaksi desilitraa puuroriisiä ja ripauksen suolaa, peitin padan kannella ja hivutin sen haudutusluukkuun. Se mahtui luukkuun juuri ja juuri. Luukun sisällä oleva mittari näytti hieman yli sataa astetta.

Puuro onnistui yli odotusteni! Se oli muhinut monen tunnin aikana hitaasti juuri sellaiseksi kuin toivoinkin, ihanan pehmeäksi ja hieman makeaksi. Nautiskelin lämpimästä riisipuurosta ja kardemummalla maustetusta mustikkakeitosta – kardemumma ja mustikka ovat muuten ihana makupari! – hetkisen iltapäivän hämäryydessä. Sammutin valot, panin radion pois päältä ja sytytin enkelikellon kynttilät. Joulumieli kasvoi lusikallinen lusikalliselta!