Blogit
Viikonlopputarhuri

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 6. luukku: Sinivalkoisia hetkiä mökkipuutarhassa

Sinivalkoisia: muurikello
Valitsen usein myös sinivalkoisia kesäkukkia. Tässä kuistin ikkunalla kukkii muurikello.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Suomi 100 vuotta -juhlan kunniaksi valitsin Puutarhahetki-blogin Tiiun sinivalkoista-haasteen innoittamana ihanimpia sinivalkoisia tunnelmia mökkipuutarhastani.  Tässä siis sekalaisessa järjestyksessä 12 tärkeintä sinistä, valkoista tai sinivalkoista kasviani.

Sinivalkoisia kasveja mökkipuutarhassa

Sinivalkoisia kasveja: vuohenkello
Vuohenkello kukkii mökin kuistin nurkalla.

1. Vuohenkello

Suhteeni vuohenkelloon on hiukan ristiriitainen. Toisaalta tiedän ja olen myös omakohtaisesti kokenut, että se on raivostuttavan sitkeä rikkaruoho, josta on hankala päästä eroon. Toisaalta annan sen kasvaa ja kukkia mökin kuistin nurkalla sadevesitynnyrin vieressä. Sen siniset kukat sopivat minusta kauniisti punamultaiseen mökin seinään. Leikkaan kasvuston matalaksi kukinnan jälkeen. Annan vuohenkellon levitä myös viime kesänä perustamalleni kukkaniitylle mökin sisääntulotien varrella.

Vuohenkellon kasvurauhalle on toinenkin syy. Jostakin syystä Hupi- ja Vikke-koirat rakastavat syödä sitä. Oikein mässytys kuuluu, kun ne laiduntavat varsinkin alkukesän pehmeitä lehtiä kitoihinsa. Kuulemma kellokasvin mukulamaista juurakkoa on aikoinaan käytetty myös ihmisravinnoksi. LuontoPortti.fi kertoo, että niissä on palsternakkainen maku. Pitääkin joskus kokeilla!

Sinivalkoisia kasveja: lehtoakileija
Lehtoakileijat muodostavat tiheitä pehkoja mökkipuutarhan isoon kukkapenkkiin.

2. Lehtoakileija

Olen siirtänyt mökkipuutarhassa villinä kasvavien lehtoakileijan taimia kukkapenkkeihin, jossa ne muodostavat tuuheita kasvustoja. Akileijassa ei ole oikeastaan mitään, mistä en pitäisi. Se on helppohoitoinen ja runsaskukkainen.

Keväällä mullasta nousevissa lehtiruusukkeissa on hieno punainen sävy. Myöhemmin kasvusto on terveen vihreä. Sinisten sijasta joidenkin lehtoakileijojen kukat on vaaleanpunaiset tai valkoiset, mutta sininen väri on selvästi vallitseva. Vielä kukinnan jälkeenkin lehtoakileijan olemus viehättää. Sen helisevät siemenkodat muistuttavat prinsessan kruunua. Leikkaan osan niistä pois ja ripottelen siemenet sinne, minne haluan lisää akileijoja.

3. Siperiankurjenmiekka

Mökkipuutarhan alkuperäisiin perennoihin kuuluvaa siperiankurjenmiekkaa kasvoi aikaisemmin pitkänä rivistönä keskellä nurmikkoa, jonka annoin viime kesänä villiintyä kukkaniityksi. Siirsin ennen villikoitumista osan siperiankurjenmiekoista muualle. Juurakoiden siirto oli hurja urakka, sillä vuosikymmenten aika juurakot olivat kasvaneet niin tiheäksi ja kovaksi syheröksi, ettei niitä meinannut saada millään pienittyä. Taimia kertyi lopulta aivan valtavasti, joten joten istutin osan perennapenkkeihin ja ylimääräiset kukkaniityn vieressä olevaan koivikkoon, jonne siperiankurjenmiekka olikin jo ennättännyt itsekseen levittäytyä. Ainakin osa niistäkin näytti lähteneen kasvuun.

Sinivalkoisia: kiurunkannus
Kiurunkannuksen kukkien herkkä väri on minusta yksi puutarhani kauneimpia sinisiä.

4. Kiurunkannus

Tämä lemmikinsinisenä mättäänä kukkiva ihanuus on peräisin vaasalaisilta puutarhaharrastajilta Maritalta ja Lars-Olelta. Se näyttää viihtyvän tosi hyvin mökin takana olevalla mehevämultaisella ja hieman varjoisella paikalla, jossa kasvaa paljon myös kevätkaihonkukkia, esikoita ja pikkutalviota.

Sinivalkoisia: ritarinkannukset
Ritarinkannukset kasvavat niin pitkiksi, että ilman tukea niiden varret monesti katkeilevat.

5. Ritarinkannus

Ritarinkannuksetkin kasvoivat mökkipuutarhassa jo valmiiksi. Sitä on sekä sähkönsinikukkaisena että hailakan violettikukkaisena. Sähäkkä sininen näyttää iloiselta samaan aikaan kukkivan palavanrakkauden vieressä.

Sinivalkoisia: sinikukkainen lehtosinilatva
Lehtosinilatvan matalampi, valkokukkainen muoto.

Sinivalkoisia: valkokukkainen lehtosinilatva

6. Lehtosinilatva

Lehtosinilatva levittäytyy mökkipuutarhassa innokkaasti. Sen hauskan näköisiä taimia putkahtelee esiin vähän siellä sun täällä. Valtaosa taimista on sinikukkaisia, mutta alun perin olen hankkinut lehtosinilatvan sinivalkoisia eli sinisiä ja valkoisia kukkia tuottavana taimena. Samaan ruukkuun oli siis istutettu kasvin sini- ja valkokukkainen muoto ja ideana on, että niiden kukat sekoittuisivat sinivalkoiseksi kukkarunsaudeksi.

Harmi vain, että ainakin näiden kahden taimen kasvukorkeus on eri. Valkoinen on sinistä matalampi ehkä hieman myöhemmin kukkivakin, joten käytännössä lehtosinilatvan erivärisiä kukkia tekevät muodot eivät näytä yhdeltä ja samalta kasvilta vaan vain kahdelta vierekkäin kasvavalta kasvilta. No, molemmat niistä ovat kuitenkin itsekseenkin kauniita.

7. Sormustinkukka

Itsekseen ilmaantuneet sormustinkukat ovat ilahduttavasti levinneet mökkipuutarhaan. Ensimmäiset taimet putkahtivat esiin maan möyhimisen jälkeen, joten laji on selvästi aikaisemmin kasvanut puutarhassa ja sen siemenet ovat uinuneet maassa vain odottamassa sopivaa hetkeä. Vaaleanviolettien sormustinkukkien lisäksi perennapenkeissä kasvaa myös puhtaan valkoista muotoa.

Sinivalkoisia: vanha omenapuu
Parhaina vuosina omenapuu peittyy alkukesänällä kukkiin.

8. Omenapuu

En oikein ole päässyt perille, onko mökkipuutarhan vanha ja iso omenapuu villi vai jotakin lajiketta. Sen hedelmät eivät ainakaan ole kovin kummoisen makuisia tuoreina, mutta niistä tulee todella hyvää sosetta. Usein hedelmät ovat kuitenkin niin huonolaatuisia, että ne jäävät käyttämättä. Suureksi kasvanut omppupuu onkin minulle enemmän koriste- kuin hyötykasvi. Sen runko on kauniin ryhmyinen ja kun se kukkii, tuntuu siltä, että puutarha ei tarvitse mitään muuta!

Sinivalkoisia: juhannusruusu
Juhannusruusun kukissa on ihanan sitruksinen tuoksu.

9. Juhannusruusu

Juhannusruusukin on mökkipuutarhan vanhaa perua, kuten ovat myös suviruusut, mustialanruusut ja kurtturuusut. Viime vuosina olen istuttanut paljon lisää erilaisia kestäviä pensasruusuja. Juhannusruusu ehtii ruusuista yleensä ensimmäiseksi kukkaan. Suurimman, saunamökin edustalla kasvavan pensaan kukinta on kuitenkin vuosi vuodelta hiipunut, sillä kasvi jää aina vain enemmän sen vieressä kohoavan vaahteran varjoon. Olen siirtänyt sen juurivesoja uuteen ruusupenkkiin, jos ruusuvanhus vaikka jonakin vuonna lakkaa kokonaan kukkimasta.

Sinivalkoisia: koivikko ja vuohenputki
Vuoheputki peittää maata koivikossa. On sinne levinnyt jokunen siperiankurjenmiekkakin.

10. – 11. Koivikko ja vuohenputki

Tässä kaksi lajia, jotka reunustavat mökkipuutarhaani – tai ainakin toivoisin, että ne tyytyisivät vain kehysten rooliinsa. Hulluna leviävän vuohenputken kanssa olen välillä helisemässä, kun se yrittää päättäväisesti vallata kasvualaa kukkapenkistä tai kasvimaalta. Koivikko taas ryystää vettä niin, että yläosa mökkipuutarhasta kärsii joinakin kesinä kuivuudesta ja koivujen lähellä kasvava nurmikko kellastuu rumasti.

Toisaalta koivikko on minusta ihana tausta mökkipuutarhalle. Talvella ja alkukeväällä valkokylkisten runkojen läpi avautuu näkymä läheiselle järvelle, kesällä heleänvihreässä koivikossa laulavat lukuisat linnut. Kun koivikon aluskasviksiksin levittäytynyt vuohenputki kukkii, ajattelen, että on sekin kasvi aika ihana!

Sinivalkoisia: peruna
’Blue Congo’ -lajikkeen kukissa on eniten sinistä.
Sinivalkoisia: pottu
’Mandel’-perunan kukat ovat puhtaan valkoiset.

12. Peruna

Kasvimaalla sinivalkoisia kukkia ovat ainakin ruiskukat, ja monet yrtit kukkivat joko sinisenä tai valkoisena. Tähän listaan valitsin kuitenkin rakkaan potun, sillä perunan koristearvoa pidetään minusta yleisesti turhan vähäisenä. Eri väreissä kukkiva perunamaa minulle yksi kesän kohokohdista.

Sinivalkoisia: pottumaa
Kukkiva pottumaa on minusta yksi kesän kohokohdista.

Hienoin sinisen sävy on ’Blue Congo’ -lajikkeen kukissa. Sen mukulatkin ovat kauttaaltaan siniset. Niistä saa hauskaa vaihtelua vaikka itsenäisyyspäivän kattaukseen, tosin sininen väri usein hieman haalistuu kypsennettäessä.

Sinivalkoisia: sininen lajike
’Blue Congo’-mukulat ovat kokonaan siniset.

Valkoisena kukkivia perunalajikkeita on enemmän, mutta valitsin tähän itsenäisyyspäivän kunniaksi ’Mandel’-lajikkeen, joka tunnetaan myös Lapin Mantelina tai Puikulaperunana. Monen mielestä se on yksi parhaimmista pottulajikkeista. Vaikka mökkipuutarhani sijaitsee Karjalassa kaukana Lapista, sen viljely on ilokseni onnistunut hyvin.  Pottukellarini yksi laari on tänäkin vuonna täynnä pisaran mallisia puikuloita.

Huomiseen!

Pssst! Jos haluat juhlistaa päivää Suomen historiaan liittyviin puutarhoihin perehtymällä, niin Meillä kotona -saitilla on esillä Viherpihaan kirjoittamani jutut Mustilan arboretumista ja Ainolasta.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *