Blogit
Viikonlopputarhuri

Joulukalenterin 22. luukku

atsalea

Näin joulun alla aikakauslehdissä ja netissä näkyy runsaasti tietoiskuja siitä, kuinka hoitaa oikein jos jonkinlaista joulukukkaa tai joulukuusta. Minulle joulukukista ehdottomasti hankalin on ruukkuatsalea, tuo alppiruusujen kaunis ja pienikokoinen sukulainen. Sen vaaliminen käy hyvistä hoito-ohjeista minulle melkein työstä.

Ongelmani on, että atsaleaa ihan oikeasti pitää kastella säännöllisesti. Juuri muuta sen hoito ei sitten vaadikaan, mutta tässäkin on minulla jo tekeminen.

Tunnustan, olen huono kastelija. Minulla on yksi viikonpäivä, perjantai, jolloin yritän muistaa kastella kaikki huonekasvit. Joinakin viikkoina kastelu unohtuu kokonaan.

Tämä tällainen ei sovi atsalealle, joka on tarkka hoidostaan. Se tiputtaa mielenosoituksellisesti lehtiään ja lakastuttaa nuppujaan heti, jos kasteluväliin tulee liian pitkä tauko. Kasvin upottaminen veteen saattaa pelastaa sen, mutta aina tämäkään konsti ei auta, jos atsalea on ehtinyt päästä todella kuivaksi.

Eräs ystäväni tapaa tuoda minulle syntymäpäivieni aikaan joulukuun alkupuolella komean ruukkuatsalean. Niin kävi tänäkin vuonna. Olen aika tyytyväinen, että olen saanut krantun atsalean menestymään jo näinkin pitkään. Se on yhä täynnä nuppuja, jotka avautuvat verkalleen valkoisiksi röyhelöiksi.

Salaisuuteni on se, että sijoitin atsalearuukun tänä vuonna keskelle ruokapöytää. Näin näkyvällä paikalla olevaa kasvia en voi olla huomaamatta ja kastelematta!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *