Viikonlopputarhuri
Viikonlopputarhuri

Au, ihana toukokuu! Ensimmäiset pihapuuhailut tuntuvat kropassa

toukokuu omenapuu
Lumet ovat (melkein kokonaan) poissa ja mökkipuutarhassa vihertää! Ripustin vanhaan omenapuuhun roikkumaan Gambiasta aikoinaan tuomani vähän erilaiset linnunpöntöt. Etualalla kasvaa peittokurjenpolvea ja idänunikkoa.

Toukokuu tarkoittaa minulle mökkikauden alkua. Ja mökkikausi alkaa aina kunnon touhuiluilla. Kun aurinko paistaa, käki kukkuu ja nurmikko alkaa vihertää, minun tekee mieli törsätä kerralla talven aikana mieleen ja kroppaan varastoitunut puutarhapuuhailuenergia.

Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa lumien sulamisen jälkeen mökillä – ja nyt olen sitten aivan poikki ja jäykkä. Miten sitä aina intoutuukin lumien sulettua niin paljon pihahommista, että ei malta pitää tarpeeksi taukoja tai edes venytellä urakan päätteeksi?

Jos huhtikuu on vanhan runon mukaan kuukausista julmin, niin toukokuu on sitten ainakin minun tapaiselleni laiskasti lihashuoltoa harrastavalle tarhurille kuukausista kivuliain. Au, ihana toukokuu! Kukkapenkissä könyämisen jäljiltä reisieni takaosat ovat kireät kuin viulunkielet, ja yläkropasta löytyy kipeitä lihaksia aivan uusista ja ihmeellisistä paikoista.

toukokuu saunan edustan penkki perattuna
Saunapolun vartta reunustavan pitkän perennapenkin siistimiseen meni monta tuntia, mutta nyt se on ainakin vähän aikaa vuohenputketon.
toukokuu pikkunarsissit kukkivat
Lumikellot, idänsinililjat ja Tête à tête -narsissit kukkivat nyt, mutta krookusten aika alkaa olla ohi. Isoissa narsisseissa on vasta nuput.
toukokuu Hupi ja Vikke raparperimaalla
Pihakoirat Hupi ja Vikke olivat innolla mukana raparperimaan kevättöissä. Vikke sai vainun kivien lomassa lymyilleestä sisiliskosta, mutta onneksi matelija oli nokkela piiloutuja.
toukokuu raparperit nousevat maasta vauhdilla
Raparperien kasvuvoima ja -vauhti jaksaa aina ihmetyttää. Luulen, että raparpeimaani pohjalla on ikivanha tunkio tai lantala, sillä maa on tässä kohtaa todella muhevaa mustaa multaa.
toukokuu raparperien kukkavarret matkalla kompostiin
Raparperin viime vuoden kukkavarsista kertyi näin iso kuorma. Monet varsista ovat rannettani paksumpia!

Kitkin viikonlopun aikana ison perennapenkin enimmistä vuohenputkista ja katkoin pois viimevuotiset perennojen roippeet. Raparperipenkkikin tuli siivotuksi samalla tavalla. Nyhdin pois kaikki vuohenputket ja katkoin talventörröttäjiksi jättämäni viimevuotiset kukkavarret. Niitä kertyi kukkurallinen kottikärryllinen, sillä tuo vanha raparperi kukkii aina villisti.

Haravoin pahiten lehtien peitossa olleet alueet, sillä muut lehdet kyllä silppuuntuvat sitten, kun nurmikkoa ajaa. Kokosin osan haravoiduista lehdistä paksuksi patjaksi saunamökin edustalla kasvavan juhannusruusun juurelle ja loput levitin raparperimaahan, sillä osa raparpereista kaipaisi vähän lisää multaa ympärilleen. Ajatuksena on, että lehtimassa ehkäisee tai edes hieman hidastaa vuohenputkien uusia valtauksia ja hajotessaan se vähän lannoittaakin kasveja.

Kitkeminen on oikeastaan aika mukavaa puuhaa, vaikka isoa aluetta peratessa välillä iskeekin hienoinen epätoivo. Silloin oikaisen hetkeksi itseni ja ihailen, kuinka paljon paremmalta kitketyt alueet näyttävät verrattuna vielä rikkaruohojan vallassa oleviin paikkoihin. Tässä hommassa jos missä todellakin näkee työnsä jäljet! En tietenkään toivoisi, että vuohenputki aina löytää jonkin kasvupaikan perennojen seasta, mutta jotakin kovin tyydyttävää niiden pitkien valkoisten juurien kiskomisessa mullasta silti on, eikö?