Blogit
Viikonlopputarhuri

Alppien aarteita ihmettelemässä

Heti alkuun anteeksi pieni päivitystauko! Olin kesäkuun lopun tiukasti työmatkoilla ja matkasin heti juhannuksen jälkeen patikointireissulle Ranskaan ja Italiaan.

Les Heuches
Lähtöpisteemme Les Heuchesin maisemia.

Meitä oli yhteensä seitsemän naisen joukko, joka kiersi vajaan viikon aikana noin puolet suositusta Tour du Mont Blanc -reitistä, joka kiertää Alppien korkeimman huipun ympäri (tunnetaan myös nimellä TMB). Mukana oli muitakin kasvi-intoilijoita, joten ajankohta oli tietysti valittu niin, että alppiniittyjen kukinta olisi huipussaan.

Vuoristoniittyjä
Vuoriniityt olivat kesäkuun lopulla täydessä kukassa. Tämä valkoinen taisi olla jotakin vuokkoa.

Kuljimme reittiä vastapäivään Ranskan Les Houchesista lähtien ja yövyimme majataloissa, joissa noin 50 euron hintaan sai paikan siskonpedistä, tai kerrossängystä, (lähes aina lämpimän) suihkun, kolmen ruokalajin illallisen ja yksinkertaisen aamiaisen. Majapaikat ovat suosittuja, joten ne kannattaa ehdottomasti varata etukäteen ainakin huippusesongin aikaan!

Keltakatkeroita
Etualalla kasvaa komean kokoisia keltakatkeroja.
Alppilaidun
Laitumilta kantautui karjan kellojen heleä kilkatus.

En oikein etukäteen tiennyt, mitä tällaiselta pitkältä patikointimatkalta voisi odottaa – paitsi rakkoja jalkoihin. Yllätyksekseni en kuitenkaan koko matkan aikana saanut yhtäkään hiertymää, vaikka kävelimme pisimpinä päivinä yli 10 tuntia! Hyvät vaelluskengät ja kävelysauvat tulivat kuitenkin tarpeeseen, sillä nousut ja laskut vuorille olivat paikoin yllättävän jyrkkiä. Lähes joka päivä kuljimme myös tiiviiksi tallaantunutta lunta pitkin.

Lumitie
Paikoin lunta oli reitillä jäljellä vielä aika runsaastikin.

Olin yrittänyt kohentaa kuntoani ennen matkaa, mutta silti vuoret meinasivat saada minusta voiton. Kolmannen patikointipäivän jälkeen välipäivä olisi ollut minulle varmasti tarpeen, sillä loppureissun olin aika väsynyt ja jäykkäkoipinen.

Kulleroniitty
Kulleroniityt hehkuivat keltaisina.

Kaiken voimanponnistuksen palkinto oli kuitenkin huikea: alppiniittyjen ja -kivikkojen kukinta oli mykistävän kaunis! Esikoita, vuokkoja, alppikelloja, kylmänkukkia, katkeroita, kulleroita, kaunokaisia ja kämmeköitä sekä kaikenlaisia minulle täysin vieraita lajeja näkyi vuorten rinteillä ja laaksoissa silmänkantamattomiin. Korkealla vuorilla lumi oli sulanut vasta niin vähän aikaa sitten, että esimerkiksi leskenlehdet ja mustikat kukkivat siellä vasta nyt, kuten myös pajut, pihlajat ja näsiät.

Onnistuimme näkemään aika lähietäisyydeltä myös vuorten eläimiä: murmeleita, vuorikauriita ja gemssejä sekä laiduntavia lehmiä ja lampaita.

Monet alppikasvit ovat todella pienikokoisia, mutta niiden kukat ovat muuhun kokoon nähden suuria ja kukkien värit ovat usein säkenöivän kirkkaita.  Samoja hieman yliräikeitä sävyjä näkee vanhanajan Technicolor-värielokuvissa. Ehkä värikkyys ja kukan koko ovat kasvien ainoita keinoja houkutella harvoja pölyttäjiä tuulisilla ja karuilla vuorten rinteillä?

Katkero?
Katkeroiden pienet mutta kirkasväriset kukat nousivat esiin kivikosta.

Toinen elämys oli bongata vierailemistani puutarhoista tuttuja lajeja niiden luonnollisilla kasvupaikoilla. Olen kirjoittanut Viherpihaan viime aikoina esimerkiksi intohimoisesta virolaisesta kivikkokasviharrastajasta Svetlana Polonskajasta. Oli hauska nähdä hänen upean kivikkopuutarhansa lajeja kasvavan villinä patikointireittiemme varsilla.

Esikkoniitty
Esikkoniitty oli suloinen näky.

Valitettavasti jaksoin kantaa patikoinnilla mukanani vain kännykkäkameraani (josta loppui akku loppuvaiheessa), mutta toivottavasti näistä kuvista saa edes jonkinlaisen käsityksen reitin upeista maisemista ja mielenkiintoisesta lajistosta.

Tästä klikkaamalla löydät lisätietoa, jos kiinnostuit Tour du Mont Blancista.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *