Blogit
Viikonlopputarhuri

Vihertankkausta talven keskellä

Mikä on edullisin ja helpoin keino saada vihertankkausta talvipäivään? Jos minulta kysytään, niin vierailu viherkasvimyymälässä. Poikkesin pari viikkoa sitten ex tempore -pyrähdyksellä legendaarisessa Viherpajassa Vantaalla.

Vihertankkausta Viherpajan sisääntulossa
Viherpajan sisääntulo on sisustettu tunnelmalliseksi valoilla.

Aikoinaan, kun harrastin enemmän huonekasveja, Viherpajassa tuli käytyä monta kertaa vuodessa. Sieltä löytyi aina jotakin uutta ja jännittävää – ja usein myös aika edulliseen hintaan.  Samalla suunnalla oli kätevä piipahtaa myös Backaksen puutarhamyymälässä, jota ei valitettavasti enää ole. Minä ja huonekasveihin niin ikään hurahtanut ystäväni lähdimme monet kerrat kotimatkalle auto niin täynnä kukkapaketteja, että ikkunat menivät huuruun.

vihertankkausta sitruunapuu
Valikoimissa on useita erilaisia, aika suurikokoisiakin sitruspuita.
vihertankkausta sormilimetti
Sormilimetti eli Citrus australasica.
Vihertankkausta viikunapuita
Ihailin myös monimetrisiä viikunapuita.
vihertankkausta viherpajan mehikasveja
Viherpajan valikoimissa on runsaasti esimerkiksi erilaisia mehikasveja.
vihertankkausta perunkalliokaktus
Perunkalliokaktus, Cereus peruvianus monstrosus.
vihertankkausta amppelimehikasvit
Pienikokoisia amppelimehikasveja.
vihertankkausta teepensaita peltipurkeissa
Teepensaita.
Vihrtankkausta kahvipensas pahvimukissa.
Minikokoinen kahvipensas pahvimukissa.
Vihertankkausta kahvipensaat peltipurkissa
Kahvipensaita.
vihertankkausta viherpajan sisustusta
Kasvien nimet ja hinnat ovat hyvin esillä.

Edellisestä käyntikerrastani Viherpajassa oli kulunut jo jonkin aikaa. Mielikuvissani Viherpaja on aina ollut jotenkin erikoinen ja viehättäväkin sekoitus kotikutoisuutta ja villiä kasvitykitystä. Kasvitykitystä siellä kyllä on yhä poikkeuksellisen paljon verrattuna tavallisiin viherkasvimyymälöihin. En voi kuvitella, että kukaan viherkasvi-ihminen voi kävellä Viherpajasta ulos kahta kättä heittäen. Minäkin ostin muutaman puntin tulppaaneja ja ystävälle viemiseksi soman valkokirjavan ludisian, joka on vähän harvinaisempi kuin se punakirjava versio. Monia viherkasvejakin katselin sillä silmällä, mutta tällä kertaa jätin ne ostamatta koska juuri nyt minulla ei oikein ole paikkaa uusille ruukkukasveille.

Käynnistäni Viherpajassa jäi kuitenkin vähän haikea fiilis. Myymälätilat ovat vuosien saatossa pienentyneet, eivätkä esimerkiksi isoja huonekasveja sisältäneet huoneet ole enää avoinna asiakkaille. Niissä oli melkein viidakkomainen tunnelma – ne olivat täydellistä vihertankkausta talvikuukausina. Lisäksi tilat tuntuivat nyt vähän rähjäisiltä. Valitettavasti tuntui siltä, että Viherpajan kulta-ajat ovat jo takanapäin.

vihertankkausta suolakurkkukasvi
Senecio stapeliformis eli suolakurkkukasvi oli minulle uusi tuttavuus. Tämän söpön villakkokasvin kohdalla mietin pitkään, mahtuisiko se sittenkin ikkunalaudalleni.

Suosittelen kuitenkin yhä käyntiä Viherpajassa ihan jokaiselle viherkasvien ystävälle. Kaikesta huolimatta sen valikoimat ovat yhä vertaansa vailla!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Parasta juuri nyt – Tulppaaniaika!

Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta, että tulppaaniaika on nyt parhaimmillaan? Hyvin varustelluista kukkakaupoista löytyy nyt vähän erikoisempiakin lajikkeita, esimerkiksi röyhelöisiä papukaijatulppaaneja tai elegantteja ranskalaisia tulppaaneja, mutta ihan markettikimpuissakin on melko mukavasti valinnanvaraa. Silloin täytyy vain…

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 24. luukku: Raikas salaatti jääjuureksista ja versoista

Jouluruoat ovat aika tuhteja herkkuja, joten kaipaan niiden rinnalle jotakin kevyttä ja tuoretta. Sellainen on simppeli ja raikas salaatti, joka on kootaan jääjuureksista ja versoista. Sen suutuntuma on miellyttävän rapea, ja mauissa toistuvat perinteisten jouluruokien…

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 23. luukku: Joulumatkalla mietittyä

Huh, millainen ajokeli tämän päivän joulumatkalla oli! Joka suunnasta tupruttavaa höytyväistä lunta, välistä koko maisema on pelkkää valkoista. Kauneimpina hetkinä taas tuntuu kuin ajaisi lumisadepallon sisällä. Autoradiosta kuului ”taas valkeata joulua”. Kun lopulta pääsin perille,…

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 22. luukku: Tontut liikkuvat!

Lapsuudessani tontut olivat ensimmäinen vihje lähestyvästä joulusta. ”Tontut liikkuvat” tai ”tontut kuulevat”, vanhemmat uskottelivat minulle ja veljelleni, jos kiukuttelimme tai olimme muuten kurittomia. En muista, millainen kurinpidollinen teho tontuilla oli, mutta jotenkin niihin vetoaminen vain…

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 21. luukku: Amaryllis sammalnutussa

Amaryllis on lempijoulukukkiani. Siinä on paljon pidettävää. Kasvin kauniit sipulit ovat muodokkaat kuin kookkaat nauriit. Ne ovat näyttäviä jo itsessään, esimerkiksi sammaleeseen puettuina. Oman sammalnuttuisen amaryllikseni hankin ihanasta Kukkahuone Linneasta. Amaryllis kukkii monissa väreissä ja…

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 20. luukku: Lähiruokaa joulupöytään

Oletko jo tutustunut lähiruokarenkaisiin, esimerkiksi Farmarin Markkinoihin tai REKO:on? Ne ovat siis kuluttajien ja (yleensä pienten ja melko usein luomu-) lähiruokatuottajien myynti- ja jakelumalleja, joissa tilauksista ja toimituksista sovitaan kunkin alueen omassa suljetussa Facebook-ryhmässä, ilman…

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 19. luukku: Puutarhamatkavinkki

Tämän päivän joulukalenterin luukusta paljastuu puutarhamatkavinkki, ja samalla myös lahjavinkki puutarhaihmiselle. Kun on ollut aamusta lähtien hämärää ja harmaata ja taivaalta sataa lumen ja rännän sekaista töhkää, eikö tuntuisikin ihanalta suunnitella keväistä puutarhamatkaa? Oman ensi…

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 18. luukku: Vaha-amaryllis ei kastelua kaipaa

Keittiöni sipulitarjottimella on kelta- ja punasipulien joukkoon ilmestynyt yksi muita kookkaampi sipuli, vaha-amaryllis. Se on muhkea kuin jättisipuli viimekesäisen sipulisatoni joukossa. Alun perin ajattelin asettaa amarylliksen olohuoneen pöydälle, mutta amaryllis näyttää niin hauskalta syötävien sipulien…

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 17. luukku: Mystinen misteli

Misteli ei ole koskaan kuulunut omiin jouluperinteisiini, mutta se on minusta silti jotenkin kiehtova, mystinenkin kasvi. Ensikosketukseni misteliin tapahtui sarjakuvien kautta. En ole aivan varma, tutustuinko tuohon taianomaiseen loiskasviin ensimmäisen kerran Aku Ankassa vai Asterixissa….

Viikonlopputarhurin joulukalenterin 16. luukku: Enkelikellon helinää

Kokosin tänään enkelikellon ja istahdin hetkeksi hämärään huoneeseen rauhoittumaan ja kuuntelemaan sen helinää ja helkettä. Lapsuuden jouluihini kuului enkelikello. Minusta oli jo silloin kiehtovaa sytyttää sen pienet kynttilät ja odottaa, koska niiden liekit lämmittävät ilmaa…