Blogit
Valkoinen Harmaja

Tunnearvo

Kävimme tänään lasten kanssa Suntin rannassa kävelemässä ja katselemassa sorsia; samoin tein usein lapsena isäni kanssa. Joen rannasta matkamme jatkui lapsuuteni kotikonnuille ja näytin lapsille taloa, jossa olen itse koko lapsuuteni asunut. Alue, jossa lapsuudenkotini sijaitsee houkuttelee nykyään n. kolmekymppisiä lapsiperheitä muuttamaan takaisin tuttuihin maisemiin vaikka aika moni rakentaakin uuden talon uudelle asuinalueelle.

Suntin ranta

Alueen ainoa huono puoli on se, että sieltä on vaikea saada tontteja. Jos niitä olisi tarjolla, luulenpa että saattaisi Valkoinen Harmajakin sijaita eri paikassa kuin nykyään. Toisaalta, nyt asumme mieheni lapsuuden kotikonnuilla ja lapset menevät samaan kouluun, jota isänsäkin on aikoinaan käynyt. Todella mukavaa seutua tämäkin.

Käymme usein ajelemassa vanhoilla kotikulmillani, mutta lapsuudenkotiini en enää pääse vierailemaan; siellä on jo yli kymmenen vuotta asunut toinen perhe. Vanhempani muuttivat Turkuun, kun minä lähdin opiskelemaan ja silloin minustakin tuntui siltä, että tulen muuttamaan etelä-Suomeen, missä myös siskoni ja veljeni asuvat. Mutta niin ne ajatukset muuttuvat ja lasten syntymän myötä palasimmekin takaisin Keski-Pohjanmaalle.

Olisin toivonut, että olisin saanut pienen palan tuosta lapsuudenkodistani tänne uuteen kotiin: leikkimökin, jonka isäni on minulle rakentanut. Mankku soitti nykyisille omistajille ja kyseli voisivatko he myydä mökkiä. He lupasivat miettiä asiaa ja ilmoittaa, mutta mitään ei ole kuulunut. Se mökki olisi päihittänyt mitkä tahansa modernit parvileikkimökit, sillä niin suurta tunnearvoa ei voi mitata. Jos nyt rakennamme lapsille uuden leikkimökin, niin siitä varmasti muodostuu heille tärkeä ja se mökki otetaan taatusti mukaan jos täältä joskus muutamme pois (mikä tuntuu aika epätodennäköiseltä).

Toivottavasti tästä meidän uudesta kodistamme ja asuinalueesta kehittyy omille lapsillemme yhtä rakas paikka kuin minulle oli lapsuuteni koti ja sen ympäristö.

(kuvituksena sekalaisia kuvia Kokkolasta)

Kommentit (16)

  1. suvi m

    >Mia: Kiitos! Tämä postaus tuli sydämestä. :)Ainahan voi ainakin kysyä sitä vanhaa mökkiä jos tuntuu siltä, että sen haluaisi takaisin. Me ei olla vielä saatu aikaiseksi soittaa sinne uudestaan.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *