Blogit
Valkoinen Harmaja

Meidän perheemme historiaa

Kirjoittelin jonkin aikaa sitten rakkaasta leikkimökistäni, jonka haluaisin takaisin uuden kotimme pihalle. Tuon postauksen myötä aloin pohtia entistä tarkemmin tunnearvoa ja tajusin, että minä kiinnyn kovasti esineisiin ja huonekaluihin. Niille tulee oma tarinansa ja ne muistuttavat minua jostain tietystä tapahtumasta tai lapsuuden muistoista.

Pyrin välttämään huonolaatuisten ja lyhytikäisten huonekalujen hankkimista, mutta budjettisyistä joskus sellaisiakin hankintoja on tehtävä. Näille muutamille halpiskamoille ei ole muotoutunut samanlaista tunnearvoa kuin tarkemmin harkituille tai meille kulkeutuneille design-esineille.

Kuten olen aiemmin kertonutkin, arvostan suuresti kaunista muotoilua ja ajattomia design-klassikoita. Ja ne huonekalut, joihin olen ladannut paljon tunnearvoa, ovat juuri sellaisia. Harva tekee design-hankintoja tuosta noin vaan hetken mielijohteesta, vaan asiaa on usein mietitty kauan ja esineestä on haaveiltu jo jonkin aikaa. Näin esineeseen tai huonekaluun syntyy tunnelataus jo ennen sen hankkimista. Usein myös lahjaksi annetaan vähän laadukkaampaa tavaraa kuin esimerkiksi Ikean tavaroita, joten siitä syystä myös lahjaksi saadut esineet ovat usein muotoiluklassikoita.

Voisin raottaa teille hiukan muutamien rakkaiden huonekalujemme historiaa:

Lapsuudenkotiini 80-luvulla hankitut Artekin huonekalut tuovat henkäyksen lapsuudestani uuteen kotiimme. Vaikka en nyt ehkä hankkisi uutena esim. Artekin nojatuoleja, jotka ovat jokaisessa olohuoneessamme majailleet, ovat ne minulle todella rakkaat enkä voisi koskaan myydä niitä! Ne saavat kulkea suvussa.

Häälahjaksi saamamme Arne Jacobsenin suunnittelemat seiskatuolit ovat nekin design-klassikoita, mutta myös muistona tuosta ainutlaatuisesta elämäntapahtumasta. Tuon päivän muisto kulkee mukana jokapäiväisessä arjessamme.

Ensimmäisen lapsemme syntymästä meitä muistuttaa Eamesin keinutuoli, jossa esikoista on syötetty ja nukutettu. Nyt se on lasten mieluisa leikkipaikka ja ehkä aikuisena he vielä muistavat tuon keinutuolin tarinan ja osaavat arvostaa sitä. Ajattoman muotoilun ansiosta tuoli näyttää modernilta, vaikka se on suunniteltu 1940-luvulla.

Uusimpana muistorikkaana symbolina voisin pitää tänne uuteen kotiimme hankkimaamme ensimmäistä kunnon sohvaa, Adean Bandia. Sen syleilyyn on jo nyt monet kerrat käperrytty ja uskon, että meillä tulee olemaan pitkä yhteinen taival.

En ole sellainen ihminen, joka kyllästyy nopeasti ja haluaa uudistaa kotinsa sisustuksen muutaman vuoden välein ja perustelee sillä halvempien huonekalujen hankkimisen. Minusta se on aikamoista tuhlausta! Vaikka kodin huonekalut eivät muuttuisikaan vuosien varrella, voi kodin ilmettä kuitenkin helposti muuttaa trendivirtausten ja oman mielen mukaan pienillä jutuilla, kuten tekstiileillä ja pientavaroilla tai vaikkapa maalaamalla/tapetoimalla seinän. Minulle koti on niin rakas paikka, että haluan huonekalujen ja esineiden olevan rakkaita ja ajattomia klassikoita, joita me arvostamme ja jotka samalla kertovat omaa tarinaansa ja luovat meidän perheemme historiaa.

EDIT: Pitää vielä loppuun lisätä, että todella tärkeitä asioita ovat myös kaikki itsetehdyt jutut (esim. lasten askartelut, Kokkolan mummun ompelukset sekä isäni taulut). En tarkoita, että vain design-esineet voivat olla rakkaita. Mutta ehkä käsititte mitä tarkoitin. 🙂

Kommentit (16)

  1. Maija

    Ihana raikas blogi:) Voisinko saada vinkkiä siitä, minkä kankaan valitsitte sohvaan? Itsellänikin on 3 vuotta vanha Adean Band – sohva, johon olen kovin tyytyväinen muuten kuin kankaan sävyn (kitti) suhteen ja mietin sohvan uudelleen päällystystä..

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *