Tyrniä ja tyrskyjä
Tyrniä ja tyrskyjä

Vuosikatsaus 2018 vol. 2

Viime vuoden toinen puolisko lähti perinteisesti käyntiin kesäkahvilaelämällä, jota HEINÄKUUSSA vietettiinkin ihan 24/7. Kerrassaan ihanaa oli taas tavata monia joka kesä poikenneita ihmisiä, valloittavia kesäihmisiä sekä uusia tuttavuuksia, jotka saapuivat ympäri Suomea ja ihastelivat idyllistä Reposaarta. Vaikka jatkuvasti kävi väkeä ja oli kiirekin, kerittiin sitä kuitenkin monen kanssa vaihtamaan hiukan kuulumisia. Toisaalta aika haikeaa oli sitten taas sanoa heipat kuun lopussa, sillä siitä tiesi kesän lähenevän loppuaan. Jossain välissä heinäkuuta saatiin onneksi mansikat pakkaseen, mustikkametsään ei keritty ja noloa todeta, että sen homman hoisi supermummu 87 vuotta. Esikko lähti heinäkuun alussa armeijan harmaisiin ja on siellä vieläkin. Kesällä saimme myös uuden lainapojan, joka käy meitä ilahduttamassa aina silloin tällöin.

Heinäkuussa meillä ei syöty gourmeeta, eikä paljon muutakaan, mutta muutamana aamuna tehtiin sentään kunnon aamupalaa. Näistä mainittakoon terveelliset kananmunamuffinit, nyhtöpossupiirakka sekä saksalainen pannukakku ja omenakompotti. Heinäkuussa maistuivat myös hasselbackan perunat uusista perunoista chimichurrin kera. Yhtenä kauniina kesäiltana nautimme Tinto de Veranoa terassilla. Helle helli ja nautin siitä suuresti, minusta ei ollut yhtään liian kuuma, vaikka painettiin töitä kaiket päivät. Hellepäivien herkuksi tehtiin pariin kertaan salaattileipiä homejuustokastikkeella, ne korvasivat mukavasti lounaan.

ELOKUUSSA nautittiin vielä superhelteestä, tein ristiäiskakun suloiselle Vanessalle, pohdin maljakkojen malleja ja totesin niitä olevan juuri sopivasti ja auts, juuri nyt tekee kuitenkin mieli Marimekon lasimaljakkoa. Harkinta-aika on ollut menossa jo vähän aikaa, joten katsotaan miten tässä käy. Kukka-asiat ovat tässä talossa elämääkin suurempia ja siksi maljakoitakin on joka lähtöön. Etsystä kotiutui elokuussa parit 50-lukulaiset tarjotinpöydät ja totesinkin Etsyn olevan suosikkiostospaikkani sekä parasta iltaluettavaa. Käytettyä ja persoonallista tavaraa tosi edullisestikin, kunhan jaksaa etsiä. Elokuussa Ukko rupesi aikuisopiskelijaksi ja porhaltaa aina välillä Kemiin saakka. Elokuussa sain myös kaitsettavakseni kaksi kotitalousryhmää, jotka saavat aina hymyn huulille. Kotitaloustunnilla toinen poika toiselle: Koita ny saada se hella siivottua, kai sää ny kotonakin jotain kotihommia teet…..no ei noin…..pyyhi niinku mopoos, sillai tunteella.

Ruuaksi elokuussa nautiskeltiin lihapullia chutneyn kera, mozzarella-tomaattisalaattia, maustettiin kyljyksiä ja kuukauden suurimpana suosikkina kanaa tomaattikastikkeessa. Pientä ihmetystä herätti siideri risotossa. Elokuun ainoa makea herkku oli sitruunaiset vadelmamuffinit, taisi olla leivontakiintiö heinäkuun jäljiltä hiukan täysi. Elokuussa myös päätin, että en ostele vaatteita, kasseja tai kenkiä ennen joulua ja päätös piti hienosti, eikä puutetta ollut mistään. Sen sijaan vanhoja järjesteltiin kunnolla ja niistä pidettiin hyvä huoli, joten tarvetta toistaiseksi ei uusille ole. Ostolakko siis jatkuu vielä keväänkin ajan.

Kovin oli tunteikas SYYSKUU, kun keskimmäinen täytti 18 ja sai ajokortin. Huvittavinta ehkä se, että ajokortissa oli kuudennen luokan varsin söpö kuva, enkä ymmärrä miten se on voinut mennä edes läpi. Suomen nuorin kuski veikkaan. Sankarille tehtiin ruuaksi hasselbackan perunavuokaa ja naudan pihvejä sekä jälkkäriksi suklaakermavaahdolla kuorrutettua paakelsia. Blogissa oli myös nostalgiapläjäys omista lapsuudenaikaisista 70-luvun synttäreistä sekä pohdintoja ruokahifistelijöistä. 

Syyskuussa syötiin paprikalla ja chorizolla sekä fetalla maustettua shakshukaa, Sloppy Joe -muhennosta, makkara-herkkusienivuokaa, kaalia monessa eri muodossa sekä Monte Criston vuokaajoka oli koko kuukauden suosituin resepti, sitä itseasiassa haetaan edelleen kymmeniä kertoja päivässä, eikä ihme. Siinä on maut ja kalorit kohdillaan. Syyskuun alussa myös tajusin, että ruokaa voi tilata tänne saareen asti suoraan kotiovelle, mikä helpotus. Niinpä loppusyksyn ajan ruokaverkkokauppa on ollut ahkerassa käytössä ja kerran viikossa ruuat tupsahtavat kotiovelle, mainio palvelu.

Lokakuun huippuhetkiksi muodostui ehdottomasti Skotlannin reissu ja varsinkin Skotlannin ylänkö, joka herätti suuria tunteita kaikessa mahtavuudessaan. Myös Edinburgh potterimaisine fiiliksineen oli ihastuttava ja käymisen arvoinen, sieltä löytyi yksi kauneimmista kasvitieteellisistä puutarhoista missä olen käynyt. Reissusta teki haikean tietoisuus siitä, että keskimmäinenkin poika oli suunnitellut pian muuttavansa pois kotoa ja oli kutsunnoissa juuri ennen reissua ja seuraavana vuonna samaan aikaan hän on armeijan harmaissa, joten tulevia yhteisiä reissuja tuskin on tulossa vähään aikaan, jos koskaan.

Lokakuun ruokaherkkuihin kuului punaviinissä haudutettu syyspata, täytetyt yrttiset portobellot ja pekoninen ruusukaalipaistos. Suloistakin suloisempi jälkkäri oli pehmeän persikkainen jälkiruokamalja ja parhaat pikkusuolaiset kolmen juuston viikunaleivät. Lisäksi tein ristiäiskakun suloiselle Blancalle. Puutarhassa ihasteltiin oman pihan syysvärejä, mistä lie johtunut, mutta syksyn sävyt tuntuivat tänä syksynä erityisen kauniilta. Viherkasvit lisääntyivät syksyn aikana ehkä parillakymmenellä ja yksi uusi suosikki oli varjoviikuna. Sain kuin sainkin hänet kotiutettua niin hyvin, että lehdet pysyivät paikoillaan ja kerran on oltu jo parturissakin. Varsin kaunis bonsai.

MARRASKUU, koko vuoden masentavin kuukausi meni jokseenkin mukavasti. Yksi syys siihen oli valojen päivitys viherkasveille ja kun valitsimme päivänvalolamput, niistä hyötyi koko perhe. Aamun pelastus, ei tarvinnut kauaa kaivella unihiekkaa silmistään, kun jo oli hereillä. Myös töiden jälkeen saatava valoannos piristi joka päivä kummasti. Voi miksi tätä ei ole tajuttu jo aikaisemmin. Sähkölasku ei tästä inventaariosta paljon ottanut nokkiinsa, joten valot saavat piristää meitä helmikuun loppuun saakka. Summa summarum joulukuun loppuun mennessä yhtään viherkasvia ei ollut kuollut. Meillä kotona -sivustolla pohdittiin marraskuussa koti-illan merkitystä ja siitä turinoitiin myös blogin puolella. Kerroin myös häpeilemättä suuresta joulusiivousurakasta, joka alkoi jo ties koska ja sisälsi kaikkien paikkojen penkomisen ja putsauksen. Kierrätettyä tuli urakalla ja fiilis tämän jälkeen oli loistava, siivouksesta tulee hyvä mieli ja ennen kaikkea loistavaa, kun kaikilla tavaroilla on oma paikkansa.

Marraskuun ruokapuolesta mainittakoot rapeat täytetyt sämpylät, perunafrittata ja mozzarella-tomaattileivät. Marraskuussa tietysti juhlittiin myös isiä ja sitä varten oli blogissa parhaat voileipäkakkuohjeet.

JOULUKUUSSA blogista löytyi joulukalenteri, jonka tarkoituksena oli kerätä kaikki saman aihealueen reseptit samaan juttuun. Kova homma, mutta tulipa tehtyä. Hyvältä tietysti tuntui se, että joulukuussa kalenterin lukijoita oli niin hurjat määrät, työ ei siis varmaankaan mennyt hukkaan ja jouluisia reseptejä oli näin helpompi löytää. Joulukalenterin luukkuja en ala tähän erikseen tägäämään, mutta arkistosta löytyy koko joulukuu, jos joskus tykkäät katsella. Merkityksellinen oli myös tuo joulukuinen taitekohta, kun pimeimmän päivän jälkeen lähdettiin kulkemaan kohti valoa.

Ympäri vuoden löytyy sopivia suolaisia tarjottavia joulukuun jutusta uuden vuoden suolaiset naposteltavat, joka kannattaa pitää mielessä. Tämä juttu oli myös koko kuukauden suosituin. Toiseksi suosituin juttu joulukuussa oli luukku 16, josta löytyi iso kasa juustokakkuja. Kolmanneksi katsotuin oli luukku 4, josta löytyi saaristolaisleipäohje. Joulukuussa tuli käytyä useampaan kertaan Solossa kahvilla ja voi mikä pettymys oli, kun ovet olivat sulkeutuneet, eikä lempikahvilani ole enää auki. Miten tästä uudesta vuodesta ja kaupunkireissuista nyt selvitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *