Tyrniä ja tyrskyjä
Tyrniä ja tyrskyjä

Valtakunnassa kaikki hyvin, vihdoin vettä

Näistä viime päivien aurinkoisista tunnelmista poiketen viime yönä alkoi sataa vettä, vihdoin. Se kuulosti lähes siltä kuin olisi rahaa tippunut alas taivaasta, sillä kahden kuukauden ajan olen roikkunut joka neljäs päivä tunnin ajan vesiletkun päässä ja kauhulla odotan tulevaa laskua. Nyt toivon vettä koko päiväksi ja mielellään tasaisin välein jatkossakin. Perennat, kesäkukkaset, pienet puskat ja riippajalava ovat saaneet letkusta vettä, mutta nurmikko on tasaisen palanut sieltä täältä ja suurimmissa puissa ja pensaissa on selvästi kuivuuden aiheuttamaa vauriota. Ne eivät jaksa taistella kirvoja vastaan. Edes nurmikolla hyppivät mustarastaat ja muut lintuset eivät pysty tuollaiseen kirvamäärään mikä tällä hetkellä on liikenteessä. Toivottavasti sateet hiukan helpottavat tilannetta. En muista näin pitkää kuivaa jaksoa olleen ennen, enkä varsinkaan tähän aikaan vuodesta. Heinäkuut ovat täällä useimmiten kyllä hyvin vähäsateisia. Aurinkosaari nimittäin.

Ei sitä aina tule ajatelleeksi kuinka ihania hetkiä kesä on täynnä, pelkästään tuo sateen ropina on niin intensiivistä ja rauhoittavaa. Kun istuskelee terassilla katoksen alla, voi vielä ihailla maahan putoavia pisaroita. Tiedetään, jos montakin päivää sataa putkeen, alkaa olla vesipisarakiintiö täynnä, mutta tänään maailma on ihana juuri sateisena. Melkein voin nähdä kuinka puiden ja pensaiden lehdet kasvavat, kun saavat vihdoin vettä. Kaikista kauneimmin pisarat kerääntyvät poimulehtien pinnalle, johon ne jäävät kokonaisina pisaroina helmeilemään. Meillä on ollut koko kuivan kauden ajan vesiastioita pihalla, en tosin ole nähnyt kenenkään niissä käyvän juomassa, mutta aina ne ovat pikaisesti tyhjentyneet. Jano on varmasti ollut eläimilläkin. Nautitaan nyt tästä kosteudesta ja palataan aurinkotunnelmiin joskus myöhemmin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.