Tuuleta toimintatapasi – pääosassa valokuvat

Kuulun niihin maanikkoihin, joilla on varsin tiukka ote järjestelemiseen, vaikka meillä toisaalta sisustetaankin hiukan boheemisti. Kaikilla tavaroilla on kuitenkin tarkkaan mietitty oma paikkansa, kaapit ja laatikot siivotaan säännöllisesti ja kierrätys on ajankohtaista tasaisin väliajoin. Tavarat ja asiat löytyvät vaivattomasti ja heti tietää mistä niitä pitää etsiä. Jos meidän pojilta kysyy, mitä olette kotona oppineet järjestelemisestä, on takuuvarma vastaus sanonta vie mennessäs, tuo tullessas.

Yksi asia meinaa silti aina päästä ryöpsähtämään ja se on valokuvien järjestely. Kuvia on koneella jatkuvasti tuhansia ja taas tuhansia ja koska en luota täysin minkäänlaiseen pilveen enkä hattaraan, haluan että kuvat ovat myös paperilla ja kansioissa. Minusta se on paras varmuuskopio, jonka pariin aina välillä palaa niin mielellään. Se asettaa oman haasteensa, sillä nytkin olen koko syksyn järjestellyt uusia kuvia kansioihin. Haluan että ne ovat jonkinlaisessa kronologisessa järjestyksessä ja matkakuvat vielä erikseen. Tykkään pipertää sommittelun ja valokuvateippien parissa, se on jonkinlaista mindfullnessia parhaimmillaan. Vaikka meillä on kuvia tosi paljon, ei niiden merkitys ole yhtään sen vähäisempi, kuvat sisältävät aina sen tietyn hetken paikan, tunnelman ja henkilöt. Ne ovat unohtumattomia muistoja ja tallenteita.

Valokuvien järjestelemiseen on järkevää miettiä itselleen sopiva systeemi ja toimia sen mukaan. Eläkepäiviin tätä hommaa ei kannata säästää, vaan parin kuukauden välein pitäisi käydä kuvat läpi ja valita ne, mitkä haluaa paperille. Puhelimesta ja kamerasta kuvat pitää syöttää koneelle säännöllisin väliajoin ja lajitella valmiiksi luomalla sopivat kansiot, jolloin ne pysyvät järjestyksessä. Kannattaa miettiä pää- ja alakansiot vaikka vuoden ja kuukausien mukaan, jolloin kuvien etsiminen jälkikäteen on nopeampaa. Kansiot voi myös nimetä aiheiden mukaan ja parhaat kuvat kannattaa ehdottomasti kehittää.

Kahden paikan sääntö kannattaa valokuvien osalta ottaa tosissaan, sillä tuhoutuneita kuvia jää harmittelemaan pitkäksi aikaa ja se on paljon yleisempää mitä moni tulee ajatelleeksi. Pelkän puhelimen, läppärin tai tietokoneen varaan ei kannata tallentamista jättää. Ulkoinen kovalevy on varmuuskopiointiin kova sana. Meillä niitä on useita, yhteen mahtuu ihan mieletön määrä kuvia, minullakin useiden vuosien kuvat, vaikka kuvaan jatkuvalla syötöllä. Erilaiset tallennepalvelut ovat paikassaan ihan hyviä, mutta itsellä täytyy olla hyvin selvillä, missä kuvat ovat ja miten systeemi toimii. Kaikki materiaali täytyy siis löytyä tuplana.

Kehitettyjen kuvien säilyttäminen sikin sokin ei ole hyvä ratkasiu. Vähintään viiden vuoden päästä on jo aivan sekaisin, mitä minäkin vuonna tapahtui ja parinkymmenen vuoden päästä lasten vauvakuvatkin muistuttavat niin paljon toisiaan, että ei muista kuka kukin on. Paras ratkaisu on askartelu albumin kanssa tai valokuvakirjan kyhääminen netissä. Malleja erilaisille kirjoille on vaikka kuinka paljon ja niihin voi tutustua vaikkapa valokuvaliikkeiden nettisivustoilla. Yksi vaihtoehto voi myös olla valokuvalaatikot, joissa on välilehdet niin että järjestely onnistuu. Yhteen boksiin mahtuu reippaasti kuvia. Itse kokoilen perhekuvat läppärille omaan kansioonsa ja kehitän ne säännöllisin väliajoin, albumiin laitan sitten isompia määriä kerralla kun valokuvapinot alkavat ahdistaa. Viime aikoina olen myös siirtänyt jotain lapsuuden kuvia uuteen kansioon, kun vanha tuli tiensä päähän, isäni itse kehittämissä mustavalkokuvissa on ihan oma nostalgiansa.

Valitse parhaat kuvat taltiointia varten ja deletoi loput. Kuvien valkkaamisessa ei kannata olla liian tarkka, sillä kuvien ei tarvitse olla täydellisiä kelvatakseen, vaan hiukan epätäydellisemmätkin otokset ovat hauskoja ja tuovat tilanteen muistot mieleen. Sen sijaan kymmenet samasta hetkestä otetut kuvat eivät välttämättä palvele kokonaisuutta ja niistä huonoimmat voi surutta poistaa. Vaikka kuvia tänä päivänä otetaan paljon, kehitetään niitä vähemmän kuin koskaan ennen. Se on jollain tavalla nurinkurista. Kuvien maailmaan on ihanaa palata myöhemmässä vaiheessa, eikä niiden ottamista, kehittämistä ja järjestelemistä koskaan kadu.

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *