Tyrniä ja tyrskyjä
Tyrniä ja tyrskyjä

Sunnuntain sulomakuja, paahdettu yrttinen kana

Viimeisiä veriappelsiineja viedään ja nämä lähtivät kanan kaveriksi. Kokonainen kana on todellista sunnuntairuokaa. Tein hyvin maustetun yrttivoin, johon laitoin kaikki tuoreet lempiyrtit ja lisäsin voihin vielä kanafondin makua antamaan. Tämä sitten sopivasti hierottiin kanaan sekä sisään että ulos, niin saatiin aikas ihana maku aikaiseksi plus että keittiössä tuoksui varsin hurmaavasti kypsennyksen aikana. Kanalautaselle laitoin appelsiinien lisäksi keitettyjä perunoita, persimoneja sekä viikunoita. Kypsennetylle kanalle tein ranskankermasta nopean kastikkeen, johon tuli vaahterasiirappia sekä puristettua valkosipulia ja appelsiinimehua sekä hiukan tuoreita yrttejä.

Koulussa ollaan käyty läpi maantiedossa kierrätystä, luonnonvarojen ylikäyttöä ja sitä kuinka paljon pitäisi tehdä, jotta saisimme planeettamme säästettyä. Jotenkin olen kovin tuohtunut tästä niin omasta kuin muidenkin itsekkyydestä maailman menon suhteen ja koitan olla tarkkaavaisempi kuluttaja. Edelleen ostolakko menossa vaatteiden kenkien ja kassien sekä muun vastaavan suhteen, 7 kuukautta jo takana ja hyvin pärjätään. Sana shoppailu saa niskakarvani nousemaan pystyyn ja kun on pakko ostaa jotain mietin tarkkaan onko pakko ostaa, miten kierrätän vanhat ja kuinka laadukasta ostan. Laadukkaat vaatteet asiallisesti hoidettuna kestävät todella pitkään, vaikka sitten ostotilanteessa ehkä kirpaisee hiukan enemmän. Huonekaluissa tämä trendi on meillä ollut jo pitkään ja vanhat perintöhuonekalut sekä uudet kokopuiset modernit ovat sellaisia, joita ei tarvitse vaihdella jatkuvasti ja niistä jää vielä seuraavallekin sukupolvelle. Huonoa omaatuntoa poden siitä, että meidän biojäte ei toiminut tänä talvena, ihan siis vaan laiskuuden takia ja heti kun kevätaurinko pääsee kunnolla vauhtiin, laitan kompostin taas pöhisemään.

Konmaritus ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta tämä rajumpi kuolemansiivous, joka ensin tuntui kovin hassulta, on loppujen lopuksi hyvin järkevä. Mitä varten ihmisen pitää raahata mukanaan tavaroiden tuomaa painolastia, jos niistä ei ole selkeästi iloa ja hyötyä. Lähes poikkeuksetta ihmisillä on liikaa tavaraa, niitä pursuavat ullakot,kellarit ja kaapit, jotkut jopa vuokraavat lisätilaa tavaraansa säilöäkseen. Onko tällaisesta ihmiselle jotain iloa? Miksi ylipäänsä kaiken pitäisi niin paljon perustua materiaan. Ehkä olen sitten itsekin tullut vanhaksi, kun on halu vähentää tavaraa ympäriltä, tulla toimeen vähemmällä ja nauttia hyvin yksinkertaisista ja esteettisistä katseen vangitsijoista. Haluan tietää mitä omistan, pitää siitä huolta ja nauttia siitä, varastoimiseen en suostu.

Kokonainen paahdettu kana

Ainekset

1,5 kg
kokonainen kana
3 kpl
appelsiinia
3 kpl
persimonia
5 kpl
kypsiä perunoita
3 kpl
viikunoita
5 rkl
oliiviöljyä
6 kpl
valkosipulin kynttä
4 kpl
rosmariininoksaa
2 rkl
tuoretta timjamia
2 rkl
persilijaa
60 g
huoneenlämpöistä voita
1 kpl
kanafondia
1 kpl
appelsiinia
0,5 tl
chilirouhetta
0,5 tl
mustaa pippuria
Kastike
4 dl
ranskankermaa
1 rkl
vaahterasiirappia
2 kpl
valkosipulinkynttä
1 rkl
tuoretta timjamia

Tee näin:

Valmista yrttivoi, silppua yrtit ja sekoita ne huoneenlämpöiseen voihin kanafondin sekä puristetun appelsiinimehun kanssa. Ripottele kanan pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja mustaapippuria ja hiero sen jälkeen yrttivoi sekä sisälle että ulos. Laita vuokaan ja pilko ympärille perunat, sekä appelsiinit, ripottele päälle oliiviöljyä ja paista 180 asteessa kolme varttia. Lisää vuokaan persimonin sekä viikunan puolikkaat ja paista kana kypsäksi, tähän menee vielä uunista ja kanan koosta riippuen noin puolisen tuntia. Sekoita ranskankermaan vaahterasiirappi sekä murskatut valkosipulit ja tuoretta timjamia sekä ripaus suolaa ja mustaa pippuria.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *