Satakuntalaista lähiruokaa

 

Tänään taas kaupassa käydessä iski tajuntaan tämä lähiruoka-asia, sillä ostosaikaa oli tavallista enemmän keskimmäistä töistä odotellessa. Silmäilin siis sillä silmällä tarjontaa ja huomasin tekeväni automaattisesti tietynlaisia valintoja, joihin olen tottunut. Lähiruokaa sujahtaa ostoskoriin sen kummemmin ajattelematta, eikä ihme me elämme kyllä aikamoisen ruoka-aitan ympärillä, sillä tarjolla on sen seitsemää sorttia, Satakunta kun on täynnä vihannes-, lihanjaloste-, leipomo- ja muuta elintarviketeollisuutta. Olin katsovinani jostain, että yrityksiä on sadan huitevilla.

Meillä erityisiä suosikkeja ovat NAMS-tomaatit, joita muuten säilytän siinä pahvirasiassa ihan keittiön tasolla, säilyvät hyvin ja ovat huoneenlämpöisinä parhaimmillaan. Ullan pakarin leipätuotteet ovat aina toivottuja ja varsinkin pitkälimppu, joka on ollut poikien herkku niin kauan kuin muistan. VihreäKeiju yrtit kuuluvat normaaliin kauppareissuun samoin kuin Härkälän salaattirepertuaari sekä kurkut. Huhtahyvältä kassiin sujahtaa saunapalvi, savukassler ja meetvursti. Tässä vaan siis muutamia lähituotteita mainitakseni.

Sairaana maatessani oli aikaa selailla myös sitä lähiruokatarjontaa, jota ei tule joka viikko poimittua ruokakoriin ja joka ei ole ehkä niin voimakkaasti esillä. Yksi uusi tuttavuus oli Pöyhösen puutarha, joka valmistaa marjamarmeladeja, mustaherukkahyytelöä- ja hilloa, aroniahyytelöä sekä kuusenkerkkä- ja voikukkasiirappia. Varsinkin voikukkasiirappi kuulostaa niin eksoottiseslta, että olisi kiva päästä maistamaan.

Ruusun terälehtihillo on hiukan vastaavanlainen herkku, jota harvemmin tulee käytettyä, tästä olen joskus tehnyt oman blogijutun ja aina kun satun purkkiin törmäämään ostan, sillä tätä on ihana laittaa juustokakkuihin, juustojen kaveriksi, kakkujen täytteisiin ja jälkiruokiin. Maku on makean ruusuinen ja antaa varsin erilaisen vivahteen erilaisiin makeisiin ruokiin. Korvaa muuten hyvin ruusuveden.

Oluen panemisessakin Satakunta on kunnostautunut hienosti, monen muun merkin lisäksi tässä haluan nostaa esiin Moose on the loose Brewing pienpanimon Porin sydämessä. Hirvioluset ovat löytäneet tiensä meidän pöytään monen monituista kertaa ja Ukko tykkää, myös Honkajoen panimon pin-up oluset ovat varteenotettavia persoonallisia vaihtoehtoja juomia valkattaessa. Lapsukaisille löytyy samasta firmasta limonadit, jotka on pakattu varsin söpösiin pulloihin, possut, kissat, karjut ja mursut ovat aika vastustamattoman näköisiä.

Se mikä ehkä eniten yllätti lähiruokayrittäjiä tutkiessa oli se, että minulta on vallan mennyt ohi Pula-aika, Pakkomielle, Intohimo, Syrjähyppy ja Takapotku. Ja mitäkö nämä sitten ovat, no juustoja tietenkin. Mietin tässä juuri itsekseni, että miten on mahdollista, että minulta on joku juusto maistamatta. Tähän asiaan on tehtävä ehdottomasti pikaisesti korjaava liike. Näitä Saloniemen juustolan lisäaineettomia ja homogenoimattomia varsin ihkusti nimettyjä juustoja myy Satakunnassa useakin eri paikka ja Porissa K-citymarket Mikkola.

Mattila Bros. puolestaan pelastaa päiväni myymällä pulled pork ja pulled turkey -pakkauksia, joita käytän usein nyhtöpossu-resepteihin, kun oikein laiskottaa. Tästä oli juuri mainio keittoresepti edellisessä postauksessa. Jutallakin näytti olevan ihan oma pulled turkey -pakkaus, se on meillä vielä testaamatta, mutta voisin kuvitella sen hyväksi evääksi keitetyn munan ja tomaatin kera. Tämä lähiruoka-aihe kiinnostaa sen verran, että toivoisin listaavani vielä lähiruokatuottajia ainakin yhden postauksen verran. Muistutukseksi itselleni, että yritän valkata sen lähiruuan ja tutustuakseni niihin tuotteisiin, jotka ovat jääneet tähän mennessä valkkaamatta.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *