Puutarhassa nyt

Oppilaitten kanssa on tällä viikolla paljon keskusteltu onnellisuudesta ja lottovoitoista. Olen yrittänyt perustella miksi lottovoitto hyvin suurella todennäköisyydellä ei tuo onnea, jos sitä ei ennenkään ole ollut. Siinä perustellessaan on itsekin havahtunut taas sen äärelle, kuinka tyytyväinen elämään saa olla. On juuri sopiva puoliso, mainiot lapset, oma koti ja näin keväällä varsinkin oma piha, hyvä koulutus ja kiva työpaikka, uskomattoman pöhköt kolleegat, todella tärkeitä ystäviä ja ennenkaikkea vapaus toteuttaa omia haaveitaan. On myös asioita, jotka voisivat olla toisin ja elämä olisi helpompaa, mutta niitä ei rahalla saa. Yritin sanoa, että mikään ei voita vaikkapa sitä hetkeä, kun tuoksuvista kahvipavuista tekee kahvin, siemailee sen lintujen laulua kuunnellen keväisen heleänvihreässä puutarhassa ja elää vain juuri siinä hetkessä. Siinä ei miljoonat tee hetkeä yhtään sen kummemmaksi. Onni on hetkessä ja hetki pitää elää.

Onnenhetkiä on myös monia muita, kuten se että lapsi toi lumihiutaleen. Se hakee vielä paikkaansa, mutta loisti niin kauniisti ilta-auringossa, että oli pakko ottaa kuva. Hyvin on puutarhaopit menneet lapselle perille, kun oli kuulemma suorastaan vaikea etsiä tarpeeksi hyvä versio äidille.

Onnea on myös koreanonnenpensas kukassa. Tämä on jokakeväinen ilonaihe, sillä kukat ovat äärettömän kauniita ja pensas on niitä vuodesta toiseen aivan täynnä. Vaatimaton kasvi ja kivan heleän vihreä myös myöhemmin kesällä. Meidän pensas on vaan kasvanut pieneksi puuksi ja tarvitsisi isomman leikkauksen. Korkeutta on jo kolmisen metriä. Näitä on useampaa eri lajiketta, sillä naapurin pihalla on sama kasvi, mutta selvästi pienempi pensas.

Kevään ensimmäiset maastatyöntyjät jaksavat joka kevät ilahduttaa ja niitä pitää tutkia sangen tarkasti. Maksaruohot alkavat vihertää heti kun lumi on sulanut ja ne myös siementävät niin, että uusia alkuja tupsahtelee pitkin puutarhaa. Menestyvät auringossa ja hiukan karummissakin oloissa. Tämä kukkii vasta loppusyksystä.

Tarhakylmänkukka on kevään ensimmäisiä kukkijoita ja kauan etsin, että löysin sen valkoisena. Nuokkuvat valkoiset kellomaiset kukat ovat todella kauniita harsomaisten liuskaisten lehtien lomassa. Tämä tykkää aurinkoisista kivikoista ja hiekkapitoisesta maasta, sillä talvimärkyyttä se ei siedä. Kukkii tosi aikaisin jopa huhtikuussa.

Köynnöshortensia on aina ollut suosikkieni listalla ja niitä onkin meillä ympäri pihaa. Yksi kasvaa pitkin maata etupihalla ja on usean neliömetrin kokoinen. Toinen kiipeilee pitkin lehtikuusen vartta ja on jo viiden metrin korkeudessa. Tämä pikkuisempi yksilö aukailee iloisesti lehtiään ja kasvaa pienessä köynnöstuessa. Takana olevassa perennapenkissä on pääosin kuunliljoja ja jos oikein tarkasti katsoo niin siellä ne jo tunkevat piikkejään ylöspäin kohti valoa.

Tuurenpihlaja on yhtä ihastuttava keväällä ja syksyllä. Keväällä ensimmäiset lehdet ovat suorastaan itämaisen oloisia ja syksyllä taas puu saa hehkuvan punaisen syysvärin. Juuri äsken katselin kuinka kauniisti nämä kasvavat ja koska meillä on aika hiekkapitoinen maa, kasvu on maltillista ja pituutta ei varmaan tule kovin paljoa, nyt sitä löytyy ehkä nelisen metriä. Näitä kasvaa meillä kolme kappaletta ja ovat tosi kauniita myös yksittäin.

Valkovuokkoja löytyy isoja mättäitä sieltä täältä pihaa ja ovat tulleet aikoinaan ystävän pihasta kuunliljojen siirron myötä. Pikkuhiljaa ovat levinneet pitkin ja poikin ja ovat todella kivoja näin keväällä, kun muut kasvit eivät juurikaan vielä kuki, kimalaisetkin tykkäävät.

Poimulehdet ovat pikkuisina suorastaan vastustamattomia ja varsinkin kun ovat saaneet muutaman vesipisaran piskuisille lehdilleen. Nämä lisääntyvät myös aivan hurjasti ja tälläkin hetkellä on ainakin sata pikku alkua odottamassa siirtoa uuteen maahan. Kaunislehtinen, kestävä ja koko kesän edukkaana säilyvä kasvi, joka mukavasti tuo vehreyttä perennapenkkiin.

Tässä on vielä puutarhan varsinainen komistus, ei tätä kuvaa kyllä tänne pitänyt laittaa, mutta kun kerran kuului samaan kuvauskierrokseen niin mikä ettei. Toinen tulee onnelliseksi toisista jutuista ja toinen toisista. On se hyvä, että edes toinen meistä osaa vaihtaa sisäkumin renkaaseen, sillä välin kun toisella on kädet mullassa. Viikonloppuna laitetaan terassi iskukuntoon ja tehdään loppuja diy-juttuja, yritän saada teille muutamia juttuja näistä aikaiseksi. Oikein ihanaa alkavaa viikonloppua, muistetaan olla kiitollisia siitä mitä meillä on ja elää joka päivä kuin sitä viimeistä kuten japanilainen sananlasku puun istuttamisesta opettaa.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *