Puutarhan imurointia

Jep, jep, dementia on iskenyt, sillä niin monena päivänä olen imuroinut pihaa. Poju katselee silmät seljälläänkun kun selitän, että niin mitä olet tehnyt ja sitten vasta itsekin huomaan, että ai niin, haravoinut en imuroinut. No sama kai millä menetelmällä asia hoidetaan kunhan tulee siistiä. Samalla kun olen imuroinut lehtiä kompostiin, olen imuroinut värien kauneutta johonkin mielen sopukoihin. Hehkuvien värien kirjo on ihan uskomaton, tätä riemua on enää täällä rannikolla jäljellä, sillä eilen sisämaassa ajellessa totesimme Ukon kanssa, että kaikki lehdet ovat jo tippuneet ja aika autiolta sekä harmaalta näyttää. Väri-imurointiterapiaa pitää siis harrastaa vielä muutamia hetkiä ennen talven tuloa, jotta siitä saa kyllikseen.

Tilhet ovat saapuneet ja heti ensimmäiset äänet kuultuani tiesin, että tuurenpihlajien suuren suuret marjatertut ovat pian mennyttä, nekin tulee imuroitua parempiin suihin. Eikä ollut kuin pyyhkäisy, kun kaikki marjat olivat hävinneet ja parvi jatkoi iloisesti matkaansa. Aroniaa on vielä tarjolla nälkäisemmille, mutta ne menevät vasta, kun kaikki pihlajat on kaluttu tyhjiksi. En olisi uskonut vielä kuukausi sitten sanovani tätä ääneeni, mutta oikeastaan odotan jo sellaisia pakkasen huuruisia aamuja, kun kaikki näyttää niin kovin talviselta ja hileet kiiluvat auringossa. Kotona takka ja leivari ritisevät ja nojatuoli torkkupeittoineen kutsuu mukavasti. Ulkotyöt alkavat olla plakkarissa pieniä juttuja lukuunottamatta ja sitten voi pikkuhiljaa mietiskellä vaikka joulutouhuja ja pari paksua kirjaa odottelee lukijaansa.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *