Blogit
Tyrniä ja tyrskyjä

Pienikin voi olla kaunista

Reposaaren koulu täytyy säilyttää. Voit käydä kirjoittamassa nimesi adressiin täällä. (allaoleva artikkeli vuodelta 1877)

Pienten kyläyhteisöjen arvo on mittaamaton, kun mietitään syrjäytymisen ehkäisemistä ja joukkoon kuulumista. Asuin kymmenisen vuotta Porin keskustassa ja totesin, että en kuulu mihinkään. Sitten löytyi koti Räpsööstä ja kommentti kuului, että mitä te sinne muutatte, siellä on ihan outoja ihmisiä. Totesin, että mehän sovimme sinne siinä tapauksessa aivan loistavasti. Ei ole tarvinnut harmitella, oudoista ihmisistä on tullut ystäviä. Vastaantuleva ihminen on saarelainen, tämän yhteisön jäsen, jonka tunnen tavalla tai toisella. Nyt kuulun johonkin.

 

Tällaisen ainutlaatuisen kylän toimintakeskus on koulu, jonka ympärille kaikki kiteytyy. Kolmen opettajan voimin saadaan hoidettua kuusi luokka-astetta kätevästi, opettajilla on tarvittava tietotaito sekä osaaminen ja kaikki aineet hoituvat hyvin. Yhdysluokissa opettajien on helppo toteuttaa luokkarajat ylittävää toimintaa ja eritasoisissa ryhmissä opitaan hienosti erilaisuuteen. Koulumatkat sujuvat ekologisesti reippaillen kaunista luontoa ihaillen ja aikaa jää pienen koululaisen koulupäivästä pari tuntia enemmän leikkimiseen ja harrastamiseen, kun ei tarvitse istua bussissa ja odottaa. Se on paljon se, kun lapsuus on muutenkin niin lyhyt.

 

 

Merellisessä ympäristössä on mahdollisuus toteuttaa aivan ainutlaatuisia projekteja ja vielä varsin spontaanilla aikataululla. Milloin pidetään potkukelkkavälkkää, onkipäivää, rakennetaan linnunpönttöjä tai käydään haastattelemassa rantaparlamentin jäseniä, vanhoja reposaarelaisia, joilla on tuhat ja yksi tarinaa Reposaaresta. Näitä tarinoita muistiin kirjoittamalla ja monilla muilla käytännön toimilla löytyy motivaatio oppimiseen, opitaan paikallishistoriaa ainutlaatuisella tavalla ja ollaan osa yhteisöä, suurempaa kokonaisuutta. Kasvatetaan itsetuntoa siihen, että kyllä minä pystyn ja minä osaan. Niitä taitoja, joilla elämässä pyritään ja päästään eteenpäin. Niitä, joita ei voi rahassa mitata.

 

Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa, syrjäytyminen on arkipäivää jo yläkouluun siirryttäessä ja kaikista tukitoimista huolimatta päämäärättömiä nuoria on paljon. Tilannetta ei yhtään helpota se, että kaikki lapset ja nuoret purkitetaan suuriin yksiköihin ja kauimpana asuvien oppilaiden koulumatkoihin menee pari tuntia päivässä. Säästää toki täytyy sen ymmärtää tyhmempikin, mutta rahankäyttö onkin tunnetusti ollut viisaitten hommaa. Vaikeita päätöksiä tietysti tehdään asuntomessujen sekä muiden valtavien projektien ja lasten sekä nuorten hyvinvoinnin välillä. Ihan vaan esimerkiksi. Sijoittamalla tällä hetkellä lapsin ja nuoriin, niitetään satoa muutamien vuosien kuluttua, jolloin säästö näkyy hyvin monissa asioissa terveyskuluista sosiaalikuluihin saakka. Turvallisuuden tunteen kehittyminen ja yhteinen toiminta, saumaton kodin ja koulun yhteistyö, oman asuinympäristön tunteminen ja tutkiminen, toisista huolta pitäminen ja harrastaminen yhdessä ovat asioita, jotka kehittyvät paremmin lähikoulussa kuin pitkän matkan päässä tuntemattomassa kaupunginosassa. Pienen ihmisen elämä kun on kovin konkreettista.

 

Reposaaren ihastuttavan miljöön ja ainutlaatuisuuden ovat ymmärtäneet niin monet kesälomalaiset ja kauempaa tulevat vierailijat. Viime kesänä Tyrniä ja tyrskyjä pop up -kahvilassa tämä jotenkin konkretisoitui lukuisien keskustelujen kautta. Ihmiset haluavat yhä uudestaan ja uudestaan poiketa täällä, haistella painolastikasvien tuoksuja ja aistia merellistä yhteisöllistä tunnelmaa. Reposaari on heidän mielestään Porin helmi, kunpa tämän ymmärtäisivät myös kaikki porilaiset. Täällä on ihmisen hyvä olla. Kaikki eivät ole syntyneet kaupunkilaisiksi, eivätkä sellaiseksi tulekaan. Muutamana vuonna tämä innostus on näkynyt tänne muuttavina lapsiperheinä ja tämä vaan jatkuu. Kaikki eivät suinkaan ole paluumuuttajia, vaan ihmisiä, jotka kaipaavat luonnon rauhaa ja idyllistä, turvallista asumista. Lapsien voi antaa kuljeskella täällä kaikessa rauhassa ja apu löytyy aina, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Reposaaressa asuu onnellisia ihmisiä. Piipahda joskus katsomassa, miten outoa väkeä täältä löytyykään ja mikä tärkeintä kirjoita nimesi adressiin Reposaaren koulun puolesta, kiitos.

Kommentit (3)

  1. Jorma Holm

    Kiitos Sari, laittamattomasti kirjoitettu! Tämä blogi ei varmasti tavoita niitä, joiden tämä teksti pitäisi ehdottomasti nähdä! Vieno toivomukseni on, että yrittäisit saada tämän tekstin myös Satakunnan Kansan ”Mielipide” -palstalle! Sen lukija, jos hänellä on vähänkin inhimillisiä ajatuksia, ei voi ohittaa sitä olankohautuksella!

  2. Taru / Taikakakut

    Aikanaan levitin linkkiä Mäntyluodon koulun adressiin, mutta taistelu oli turhaa… Koulu lopetettiin. Nyt miehen pojan koulumatkat taittuu linja-autolla Pihlavaan. En pysty ymmärtämään miksi pienet koulut lopetetaan. Ne pienet koulut ovat mielestäni juuri se syy miksi perheet muuttavat syrjäisemmille seuduille. Itse haluaisin lapseni ehdottomasti pieneen kouluun!
    Käytiin miehen kanssa allekirjoittamassa tämä Reposaaren koulun adressi. Ja mainostetaan asiaa eteenpäin. Toivottavasti koulu säilytetään!

  3. sari kalliomäki

    Kiitos :). Tällä erää koulutaistelu taas voitettu, toivottavasti nyt hetkeksi, että saadaan saari asutettua täyteen lapsiperheitä :).

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.